Top Ten poliittiset blogit huhtikuussa 2010
Vihreät vaikuttajat kirivät poliittisten blogien aatelistoon
uutisoi Vihreälanka tänään. Poliittisten blogien Top10-listauksen on
tehnyt Cision-yhtiö, joka tutkii ja seuraa medianäkyvyyttä.
Ykkössijalle noussut Osmo Soininvaara on
kolmen vuoden aikana kirjoittanut jo yli tuhat blogikirjoitusta.
Blogissaan Soininvaara käsittelee muun muassa paikallispolitiikkaan
liittyviä ajankohtaisia aiheita. Listan toisella sijalla on vihreiden
kansanedustaja Jyrki Kasvi blogillaan, joka käsittelee vihreiden aiheiden lisäksi laajasti myös yhteiskunnallisia ja ajankohtaisia asioita.Mutta arvatkaapa kuka vei pronssia?
Top 10 -poliittiset blogit huhtikuussa 2010 Suomessa Cision yhtiön mukaan.
1. Soininvaara
2. Jyrki JJ Kasvi
3. Eagles fly singly (Kauppalehti)
4. Anna Kontulan blogi
5. KissanKulmasta (Riikka Söyrinki, Uusi Suomi)
6. Alex Stubbin Blogi
7. Vanhanaikaisia näkemyksiä (Kauppalehti)
8. Matkalla (Markus Lehtipuu, Uusi Suomi)
9. Paavon blogi
10. Teemu Hiilinen - Teemu tarttuu toimeen (Uusi Suomi)
Ja tämä selvitys käsittelee vain Eagles fly singlyä ja erityisesti sen julkaistujen artikkeleiden määrää. Esille eivät nouse sen paremmin Kirkkovene kuin JOKU MUU. Ja kuinka paljon korkeammaksi sijoitus nousisi, jos mukaan tulisi laatu. :-)
Jatkukoon puolueiden svaboda ja soromno
Aika ajoin Uutisblogiss esitetään todella hyviä kysymyksiä ja nostetaan esille tulevaisuutemme kannalta elintärkeitä asioita. Niin tänäänkin, nyt Jussi Rosendahlin toimesta. Hän otsikoi artikkelinsa Hallituksen viimeinen mahdollisuus ja lopettaa artikkelinsa virkkeeseen "Talouspolitiikka on irtautunut reaalimaailman haasteista. Onneksi Aalto Entrepreneurship Societyn kaltaiset vapaaehtoisyhteisöt alkavat virittää tänne oikeanlaista ilmapiiriä." Kun samassa hengessä olen muutamankin artikkelin yrittelijäisyyden ja yrittäjyyden edistämisen merkityksestä kirjoittanut sallittaneen se edelleen?Talouspolitiikka keskittyy meillä etujen jakamiseen puolueen omalle äänestäjäkunnalle. Ja, kun jaettavana ei oikeasti ole muuta kuin kasvavaa julkisen sektorin miljardivelkaa, jokainen yksittäisen puolueen voitto, olipa kyseessä sitten risupaketti, maataloustuen torjuntavoitto, ruoan alv, yksittyisen viraston organisaatiomuutos tai alueellistaminen tai poliittinen virkanimitys on rinnastettavissa konkurssipetiokseen. Suuressa mutta laillistetussa muodossa.
Kirjoitinkin aiheesta jo kohta kolme vuotta sitten. Sen lainaan, linkkeineen, alle. Olisiko jo kohta tekojen aika? Vai odotetaanko vielä puolitoista vuotta? Joihin meillä, yhtä vähän kuin Kreikallakaan ole varaa.
Näin ajattelin 15.11.2007 ja ajattelen edelleen.
Tehyn työtaistelutoimi, Demareiden oppositio, Fortumin johdon palkat, Savupiipputeollisuuden alasajo, Jokelan verilöyly, USA:n sub-prime. Mikä mahtaisi herättää meitä tarpeeksi ryhtymään toimeen? Kyse on arvojen, asenteiden ja rakenteiden suoritustilasta. Ovatko valtion kortit enää kenenkään kädessä?
KL Uutisblogissa tänään:
”Valtion ja eduskunnan kontolla on liikaa ratkaisemattomia ongelmia, jotka liittyvät Suomen tulevaisuuteen: miten hoidetaan ikääntyminen, koulutus, yliopistot, terveydenhoito, liikenneväylät, tutkimus ja kehitys, toimintaympäristön parantaminen, energiansaanti, työvoimapula. Ovatko nämä ongelmat jotenkin periytyneet jostakin ja kaatuneet vasta nyt yllättäen kerralla syliin? Pitäisikö huutaa valtiota apuun?”
Blogissaan Kuulaa tulee esitti viime viikkojen tapahtumisista todella hyvän kysymyksen: Onko tällä kaikella yhteinen selitys? Kuten kommentissa sanoin, mielestäni on.
Viime sunnuntain Hesarin luettuani, ajattelin kommenttini loppuun lisätä vielä yhden näkökohdan. Näkökohdan, joka liittyy kasvuyritysten synnyttämiseen ja luovuuteen laajemminkin. Niillä kun on yhtymäkohtia tapaamme toimia. Mutta menköön nyt omana juttunaan.
Luovuus ja yrittäjyys ja yhteisöllisyys
Jos lähtisi liikkeelle kasvuyhtiöistä ja ehkä vähän kauempaa. Palattuani ulkomailta keväällä 1991 jouduin varsin nopeasti havaitsemaan palanneeni työttömäksi. Vuoden suruajan jälkeen, jonka aikana kansamme talouden kaikki mittarit, työttömyyttä lukuun ottamatta, osoittivat jyrkästi alas heräsin ja ryhdyin työllistämään itseäni. En palkallisesti, vaan ihan tekemisen kannalta. Koska oma osaamiseni ei ole mitään erityisen konkreettista, päädyin keräämään, ensin ympärilleni ja sitten ympärillemme kasvavan joukon samassa tilanteessa olevia eri alojen osaajia. Rahaa ei satsannut kukaan mutta kaikki toimi yrityspohjaisen toimintamallin puitteissa. Jokainen antoi ja otti hyötyjä omasta ja toisten osaamisesta ja kokemuksista. Työllistäminen muuttui työllistymiseksi.
Sitten työvoimahallinto ryhtyi panostamaan työllistettävillä ”toimistovastaavilla”. Tarkoitus oli hyvä, mutta siitä alkoivat ongelmat. Päällepäsmärien joukko heräsi. Ensin ”asiakkaissa” – miksi teille maksetaan palkkaa, minulle ei – sitten ”rahoittajissa” – mitkä ovat palkollisen tarjoamat palvelut, työaika, vastuut jne. Mielestäni aivan perusteluja näkökohtia kummallakin. Mutta sinne sitten hävisivät yhteisöllisyys ja omaehtoinen tekeminen. Minä itte alkoi voittokulkunsa. Ne muut olivat kilpailijoita. Heille ei enää omaa osaamista jaettu, se kun olisi ollut itseltä pois. Työllistyminen muuttui työllistämiseksi.
Aiemmin, kun lama iski, vähänkään varttuneemmilla ns. erikoiskoulutetuilla ei tuntunut olevan muuta mahdollisuutta kuin tavalla tai toisella työllistää itse itsensä. Monilla oli osaamista reilusti yli oman tarpeen, mutta yrittäjyystaustaa vain harvalla. Siispä virittelemään tapoja joilla yrittäjäksi ryhtymistä voitaisi tukea. Yrittäjyysvalmennus, lisäkoulutus joillain aloilla, uusyrityskeskukset, yrityshautomot lähtivät pitkälti liikkeelle näiltä pohjilta. Ja niin kauan kun ”hallinta” oli yksityisillä ihmisillä ja yrityselämällä, asiat etenivät ihan mallikkaasti.
Mutta julkishallinto ml. järjestöt olivat sitä mieltä, että koulutus ja valmennus kuuluvat oppilaitoksille, samoin yrityshautomot. Ja suomalaiseen tapaan niille alueille kyllä kaadettiin rahaa ja kasvatettiin ja pönkitettiin hallinnon jo muutenkin rahoittamia oppilaitoksia. Ne harvat yrittäjävetoiset tai muuten alueella toimineet yksityiset yritykset joutuivat viimeistään siinä vaiheessa vetäytymään näiltä aloilta, kun viranomaiset alkoivat laajassa mittakaavassa kilpailuttamaan. Koska sitähän ei julkishallinnossa osata. Hyvää kun ei saa halvalla. Yksityinen tarjoaja ei valtion tukirahoja juurikaan saa, eikä siksi ole hevin hinnalta kilpailukykyinen. Ei kyllä kiinnostuskaan kauan riittänyt varsinkaan sen jälkeen kun kävi ilmi, että yritysvalmennukseenkin ohjattiin työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla. Joten erilaiset julkisesti rahoitetut oppilaitokset käyttivät aikaansa keskinäiseen kilpailuun laadullisesti heikentyvällä tarjonnalla ja julkisilla varoilla.
Tuntemani hautomoverkon lähtökohdaksi virkamies harkitsi oppilaitokset, erityisesti yliopistot ja korkeakoulut. Taas kerran lähtökohta oli tavallaan perusteltavissa, haluttiin HiTechiä. Ja rahoittavan virkamiehen on niin äärimmäisen paljon helpompi keskustella toisen, hallinnoivan virkamiehen kanssa. Se, että tähän mennessä koulutuksen, erityisesti yliopisto- ja korkeakoulutuksen katsottiin tappavan yritteliäisyyden, ei ratkaisussa paljon painanut. Niin kuin ei sekään, että yrittäjyys ei ole oppiaine vaan yritteliäisyyden verotuksellinen ilmenemismuoto. Erilaisuus on yrittäjyyden moottori, ei samanlaisuus. Mutta luonnollisesti hallintohenkilön elämä helpottuu kun puhutaan pienistä määristä samanlaisia siementason yrityksiä. Eikä leipä lopu vaikka haudottavat eivät kasva, kerran rakennettua kun ei hevin pureta.
Myöskään ei haluttu ymmärtää, että lukumäärä luo laatua. Yrittäjyys on useimmille aloittelijoille niin vieras ympäristö, että toimialalla ”*.tech´illä” ei juurikaan ollut väliä. Sen olisi hoitanut terve kunnianhimo kun osaamista olisi kerätty tarpeeksi itse yrittäjyydestä ja todettu, että kyllä sitä näinkin elää. Ja nyt sitten taivastellaan, kun hautomoyritykset eivät kasva. Näillä lähtökohdilla ja hautomoihin valinnan kriteereillä ei sen pitäisi olla kauhean hämmästyttävää. Kyse on vain virkamiehen valittujen taloudellisesta tukemisesta. Valitettavan usein tuensaajat ovat oppineet vain sen, miten turvataan julkisten tukien saanti.
Samoihin aikoihin, laman alkuvaiheessa, elinkeinoelämä harkitsi panostamista uusien yritysten synnyttämiseen uusyrityskeskuksien avulla. Tarkoituksena oli siirtää yrityselämän osaaminen yrittäjyyttä harkitsevien käyttöön. Ei siten, että yritykset rahoittaisivat neuvovan ”virkamiehen” vaan siten, että elinkeinoelämässä toimivat neuvoisivat yrittäjäkandidaatteja kehittämään taloudellisesti kilpailukykyisen liikeidean, joka myös on kannattavasti hänen toteutettavissaan. Ja alusta lähtien kävi selväksi, että julkisen vallan mukaantulo hallintoon rapautti toiminnan. Suurin osa keskuksista ei juurikaan käyttänyt elinkeinoelämän maksutonta asiantuntemusta, eivätkä kunnat ja valtio antaneet tälle panokselle arvoa muuta kun juhlapuheissa. Arvoa tuntui olevan vain sillä rahamäärällä, jolla he ”tukivat” toimintaa ei sillä osaamisella, joka vain heillä on antaa. Ja sen lauluja johtaja laulaa, jonka leipää syöt. Joten jahkailuun ja pelkkään maksamiseen kyllästyvä elinkeinoelämä vetäytyy vastuusta. Hoitakoon julkinen valta myös yrittäjyyden edistämisen….
Mikä on sitten se kuvittelemani yhteinen selitys
Meillä asiat halutaan hallinnoida hyväksi. Ei meillä haluta sietää uutta ja erilaista. Meillä samanlaisuus, tasa-arvo, konsensus, pysyvyys on kanonisoitu. Porukka päättää. Erilaisuus, muutos, kehitys ovat tuntematonta, uhkaavaa ja vaarallista. Siinä kun joutuu valitsemaan ja sitoutumaan. Ja aika suurella todennäköisyydellä tekee myös virheitä. Ja pienessä maassa virheitä on mahdollista tehdä vain kerran. Sen jälkeen olet luuseri. Ja siitä kuka on luuseri, siitä päättää porukka. Se porukka, joka ei ole tehnyt virheitä. Tai ainakaan ei ole jäänyt niistä kiinni. Ja kun päättäminen on niin vaikeaa, päättäjinä ovat ne ”poliittisesti” kyvykkäät, broilerit. (Eivät yksinomaan puoluepoliittiset broilerit.) Ne jotka eivät uraansa ja mainettaan kaiken maailman haihatteluihin sido. Ne, joille politiikka on valtaa ja ura. Ja auta armias, jos kuviteltu valta tai ura joutuu vaaraan. Sitten käytetäänkin koko sosiaalinen verkosto ja pääoma uhkaajan tai kuvitellun uhkaajan ruotuun panemiseen. Jos siinä samalla kehitys hidastuu tai estyy kokonaan, hällä väliä. Oma valta ja ura turvattiin.
Tämä ”hallinto” toimii jo lapsesta alkaen. Se mahdollisesti vielä vauhdittui laman aikana kun oman toimeentulon turvaaminen pakotti tekemään töitä ”vuorotta”, kun epävarmuus jäyti perheen huoltajia, kun talouden vaikeudet rikkoivat perheitä. Ja jättivät lapset laskun maksajiksi.
Kuten jo monessa aiemmassa kirjoituksessani olen väittänyt olemme mielestäni luoneet itseään ruokkivan yhteiskunnallisen rakenteen, jonka muuttaminen ei enää äänestäjiltä onnistu vaikka haluakin olisi. Rakenteen vaikutuksia yksittäiseen kansalaiseen, iällä ei väliä, voisi kuvat termeillä SVABODA ja SOROMNO.
Ensimmäinen SVABODA kuvaa minulle kurittoman, kuvitellun riippumattomuuden ja vapauden hullaannuttamaa laumaa, joka ei katso olevansa vastuussa mistään eikä kenestäkään. Omat itsekkäät vaistot ohjaavat laumaa ja sen osasia. Lauma on oikeassa ja poikkeavuudet eliminoidaan, tavalla millä tahansa.
Toinen SOROMNO taas täydellistä piittaamattomuutta, puuttumattomuutta, hällä väliä asennetta kaikkeen ja kaikkiin, niin kauan kuin oma mukavuus ei siitä kärsi. Sitä ajattelutapa, joka ilmenee myös ajattelussa, että kyllä valtion ja/tai kunnan ja/tai jonkun viranomaisen tai asiantuntijan täytyy tämä hoitaa…. Kunhan ei itse tarvitse.
Ja näin Uutisblogissa eilen. Synkkää on. Marraskuinen pimeys painaa taivaan niin alas, että pää on vaarassa puristua kasaan. Uutisista vyöryy synkkyys toisensa perään….
Mutta:
Kyllä Herra airot antaa,
mutta itte tarttis´soutaa.
Vaikka siinä tulee hiki ja känsiä käteen.
Oikeiston nousua odotellessa
Kauan sitten Maalaisliitosta kuoriutui, ensin Keskustapuolue ja myöhemmin Keskusta. Ja varmasti myös kaupunkilaisissa on paljon sellaisia harhaanjohdettuja - tai itsensä harhaan johtavia - jotka todella uskovat, että Kepu on keskellä? Myös kaupungeissa ja muissa taajamissa, joissa elämisellä on olemassa vaihtoehtoja. Siis keskellä poliittisen ajatusmaaliman kenttää.Oikeasti Kepu on maaseudulla ja sielläkin oikealla, peruskonservatiivina. Mutta ainoastaan niissä taajamayhteisöissä, joissa valtikka on kepuleilla - alue jota leikkimielisesti kutsumme Kepulandiaksi - se on saannut itselleen virkamies, toimihenkilö ja työntekijäkannattajia. Ja mikäs ihme tuo nyt on, "Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt."
Nyt ilmeisesti Paavo Arhinmäki yrittää samaa? Vasemmistoliitosta on kuoriutunut Vasemmisto. Suoranaisesti puolueeseen liittymättömällä nimellä Vasemmisto, yritetää ilmeisesti ensi vaiheessa saada kaikki Keskustasta vasemmalle suuntautuneet mutta vielä vailla selvää puolue-identiteettia olevat puolueen siipien suojaan. Saa sitten nähdä miten onnistuu? Ei siitä kieltämättä kovin kauaa ole kun uimahallien kassat ja rakennusviraston lapiomiehet olivat poliittisia nimityksiä.
Mutta se kehityksen kiinnostava kohta seuraa, kun mietimme kuka on joukosta poissa? Tämän logiikan mukaan Oikeisto. Mutta uskoisin sekä Kataisen että Soinin rykivän muutamankin kerran, ennekuin moisen nimen puolueelleen ottaisivat? Jaa, Soinista en ole ihan varma. Se riippuu kansan syvien rivien suhdanteista?
Kuka politiikan tutkija totesikaan aikoinaan, että puolueisen sisällä ajatteluerot ovat vähintään yhtä suuret kuin puolueiden välillä? Pitäisikö kehittää uusi koodisto? Ylös - alas, vihreät - siniset - punaiset - mustat, vai miten?
Political Hell
A powerful senator dies after a prolonged illness. His soul arrives in heaven and is met by St. Peter at the entrance. "Welcome to Heaven," says St. Peter. "Before you settle in, it seems there is a problem. We seldom see a high official around these parts, you see, so we're not sure what to do with you."
"No problem, just let me in," says the guy.
"Well, I'd like to but I have orders from higher up. What we'll do is have you spend one day in Hell and one in Heaven. Then you can choose where to spend eternity."
"Really, I've made up my mind. I want to be in Heaven," says the senator.
"I'm sorry but we have our rules."
And with that, St. Peter escorts him to the elevator and he goes down, down, down to Hell. The doors open and he finds himself in the middle of a green golf course. In the distance is a clubhouse and standing in front of it are all his friends and other politicians who had worked with him, everyone is very happy and in evening attire. They run to greet him, hug him, and reminisce about the good times they had while getting rich at the expense of the people. They play a friendly game of golf and then dine on lobster and caviar. Also present is the Devil, who really is a very friendly guy who has a good time dancing and telling jokes. They are having such a good time that before he realizes it, it is time to go. Everyone gives him a big hug and waves while the elevator rises. The elevator goes up, up, up and the door reopens on Heaven where St. Peter is waiting for him.
"Now it's time to visit Heaven."
So 24 hours pass with the head of state joining a group of contented souls moving from cloud to cloud, playing the harp and singing. They have a good time and, before he realizes it, the 24 hours have gone by and St. Peter returns.
"Well then, you've spent a day in Hell and another in Heaven. Now choose your eternity."
He reflects for a minute, then the senator answers, "Well, I would never have said it, I mean Heaven has been delightful, but I think I would be better off in Hell."
So St. Peter escorts him to the elevator and he goes down, down, down to Hell. Now the doors of the elevator open and he is in the middle of a barren land covered with waste and garbage. He sees all his friends, dressed in rags, picking up the trash and putting it in black bags. The Devil comes over to him and lays his arm on his neck. "I don't understand," stammers the senator."Yesterday I was here and there was a golf course and club and we ate lobster and caviar and danced and had a great time. Now all there is, is a wasteland full of garbage and my friends look miserable.
The Devil looks at him, smiles and says, "Yesterday we were campaigning! Today you voted for us! The election is over."
Stolen from an unknown author.
Kyllä netti on ihana. Se kyllä muistaa ja muistutta.
Mitä isot edellä...
Johtajuusko muka meillä hakusessa? Tuskin. Meitä suomalaisia johdetaan edelleen Tuntemattoman Koskelan periaattein esimerkein, rintaman edestä.Tähän johtopäätökseen tulee uutisia kuunnellessa. Tänään rikosylitarkastaja Olli Kolstela Keskusrikospoliisista kertoo YLEn uutisissa, että järjestäytyneen rikollisuuden kasvava toiminta-alue on rakennusala, useimmiten alihankintaketjun loppupäässä. Järjestäytynyt rikollisuus on siirtymässä lailliseen elinkeinotoimintaan, huumekaupoista talousrikollisuuteen. Rangaistukset ovat lyhyitä, riski pieni ja tuotot parempia. Rikolliset ovat luoneet liikesuhteet vankilassa ja alkavat pyörittää rakennusurakointia. He jättävät työnantajamaksut maksamatta, yrityksen elinkaari on lyhyt, palkat maksetaan käteisellä ja koneet ja työlaitteet ovat bulvaanien nimissä. Sitten yritys kaadetaan, perustetaan uusi toiminimi ja jatketaan puhtaalta pöydältä.
Kun katsoo minkälaisen tien maamme korkein johto on toimintaesimerkein kansalaisille viitoittanut ei liene hämmästyttävää, kun kansalaiset, maahanmuuttajat ja vierasmaalaisetkin alkavat todeta, että mitä isot edellä, sitä me perässä. Mutta toivottavasti he ryhtyessään muistavat, että heillä ei ole mahdollisuutta muuttaa lakeja tarpeen mukaan. Se on harvojen erioikeus.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10387/puoluerahoitus-on-jarjestaytynytta-rikollisuutta-edelleen
Sammakoita vai strategiaa Fagernäsiltä?
"Suomen kaltaisessa maassa ei tarvita lobbauksen pelisääntöjä. Meillä jokainen tietää, mitä on vastuullinen yritystoiminta ja mikä on lainvastaista ja epäeettistä, kommentoi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs." Elinkeinoelämän keskusliitolla ei kylläkään ole virallista kantaa lobbarirekisteröintiin, mutta siitä huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi hänen kantansa hämmästyttää.
Viimeisten parin vuoden olisi pitänyt osoittaa kovakalloisimmallekin etujärjestön "virkamiehelle", että meillä tuskin kukaan osallisista edes tajuaa mitä eettisyys edellyttää. Ja tämä koskee sekä poliitikkoja, julkisen sektorin ja etujärjestöjen virkamiehiä että elinkeinoelämän johtoa. Vai olisiko niin, että Maan Tapa on juurtunut jo todella niin syvälle hyvä-veli verkon toimintatapaan, että siinä mukana olevat pitävät juuri vallitsevaa tapaa ainoana oikeana ja eettisenä?
Oikeana mm. nähtävästi pidetään sitä, että kansalaisille ei haluta vapaaehtoisesti antaa ensimmäistäkään tietoa niistä todellisista perusteista, joilla kansanedustajat ja valtion korkeimmat virkamiehet tekevät todelliset päätöksensä? Kuitenkin suomalaisen demokratian lähtökohta on kansalaisten tasavalta, ei etujärjestöjen tasavalta. Ja juuri siksi etujärjestöjen harjoittaman lobbaustoiminnan pitäisi olla selkeästi säädeltyä ja läpinäkyvää.
Kansalaisten tulee saada tietää kenen lauluja puolueita edustavat kansanedustajat laulavat. Sillä ainakin virallisesti kansalaiset päättävät ketkä valitaan, eivät etujärjestöt. Heillä täytyy siis myös olla oikeus tietoon, jonka ratkaisevasti tulisi vaikuttaa heidän äänestyskäyttäytymiseensä. Näin ellei EKn virallinen kanta tue nykyistä BigBrother- ja Idols-julkkisten valintalinjaa. Sillä taas ei pitäisi olla väliä lainkaan, mitä mieltä etujärjestöt ja politbyrokratian eliitti on asiasta mieltä. Hehän toimivat kansalaisten mandaatilla.
Valta - vastuu - valvonta. Esimerkiksi lobbausrekisteröinti ja vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön selkeys ovat edellytys kansalaisten paremmalle mahdollisuudelle valvoa, että vallan saaneet käyttävät saamaansa valtaa vastuullisesti.
PS.
Oman mielenkiintoinen lisänsä tulee siitä, että aatteellisen politikoinnin muututtua valtapolitikoinniksi puolueet ovat muodostuneet etujärjestöiksi, kakunsyöjiksi. Nyt siis yhdet etujärjestöt lobbaavat toisia etujärjestöjä. Ja kansalaisen rooli on maksaa?
Äkkipikainen ja pitkävihainen
Hallitus on ydinhevosensa valinnut. Voittajia lienee ollut kaksi, kokisten teollisuus ja työnantajat sekä Kepulandia. Omansa saivat siis TVO ja Fennovoima. Lehdellä jäi soittelemaan Fortum, alan vanhin toimija.Kun aikoinaan on päässyt läheltäkin seuraamaan eturivin poliitikkojen, valtionhallinnon virkamiesjohdon ja elinkeinoelämän johtajien herkkää hipiää ja vieläkin herkempiä liikavarpaita jää päätöksessä miettimään, mikä merkitys Mikael Liliuksen bonusten ympärillä vuosi sitten tapahtuneella vellomisella oli tässä päätöksessä? Jokainen asiasta jotain todella tietävä kieltää kaiken, mutta kun vanhat merkit paikkansa pitävät saattaa olla niin, että tässä oli poliittisen imperiumin vastaisku.
Suurin häviäjä ei suinkaan ole Fortum, sehän voi tämän jälkeen keskittyä ulkomaisiin hankkeisiin. Suurin häviäjä on suomalainen veronmaksaja.
Kumpaakaan atomimyllyä ei suomalainen veronmaksaja suoranaisesti joudu rahoittamaan. Sen tekevät osakkaat. Ydinvoimapäätöstä edeltävällä risupaketilla sen sijaan siirrettiin taas pitkäksi aikaa suuri osa verovaroja tukemaan maa- ja erityisesti metsätaloutta. Menipä se sitten ruokohelpin kasvattamiseen, risujen hakettamiseen tai tuulimyllyjen pyörittämiseen maa-alueeilla. Esitettyjen laskelmien mukaan 2 miljardin tulonsiirto tukina - arvaappa minne - on jälleen nähnyt päivänvalon. Ja kyseessä ovat vasta laskelmat. Niilläkin kun on ollut taipumus ottaa huomioon poliittiset realiteetit.
Se raha on jälleen pois hyvinvointiyhteiskunnasta. Jostain kai sitten on leikattava? Terveydenhoidosta, vai sosiaalitoimesta vai opetuksesta?
Kyllä se Mauri osaa.
Susi! Susi! huusi Matti
Ties kuinka monetta kertaa.
"Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) oli
perjantaina tuohtunut siitä, että Merikukka Forsiuksen (vihr)
rahoitusasia nousi Helsingin Sanomissa uudestaan esiin. "Tämä
käsiteltiin jo 2008. Silloin kerroin osuuteni tähän rahoitukseen. Nyt
HS yrittää niin kuin uutena juttuna tätä samaa asiaa, ja sitä en
hyväksy", Vanhanen sanoi perjantaina toimittajajoukolle." Näin ainoa valtakunnallinen tänään.
Kuinka monta kertaa annamme anteeksi tai
meidän edellytetään antavan anteeksi sen, että pääministeri ja Kepun
puheenjohtaja jää kiinni valheesta?
Kenellä mättää?
Kenellä nyt mättää? "Lentoyhtiöiden tiedetään vedonneen tulivuorenpurkauksessa force major -periaatteeseen, jonka mukaan lentoyhtiö ei ole vastuussa matkustajille odottamattomissa ongelmissa aiheutuneista vahingoista. Kuluttajaliiton mukaan yhtiö ei voi kuitenkaan vetäytyä vastuustaan." Näin kertoo Kauppalehti.Jos valtio eli ao. valtion viranomainen kieltää lentoliikenteen alueellaan ja vielä monet muutkin valtiot toimivat samoin, eikö kyseessä ole force majeur? Jos ei ole, milloin sellainen tilanne sitten on? Pitäisikö lentoyhtiöiden lähteä lentoon ilman paikallisen viranomaisen lupaa? Miten se yleensä olisi mahdollista, kun maan viranomaiset ovat kieltäneet lentoonlähdöt, vaikka yhtiö löytäisi jostain riittävän pöljät lentäjät ja matkustajatkin? Korpikenttä-säännöt kun eivät oikein Helsinin-Vantaalle istu.
Pitäisikö Kuluttajaliiton mielestä lähettää muutama seuramatka testilennolle? Vai pitäisikö Kuluttajaliitto lähettää testilennolle?
Mistä näitä pöljiä oikein tulee?
"Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) sanoi pitävänsä lakon aikana
tehtävää työtä "hyvin valitettavana". Hän sanoi olevansa
Palvelualojen ammattiliiton PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin kanssa
samaa mieltä siitä, että on valitettavaa, ettei työnantaja tällä
tavalla kunnioita lakkoa. Sinnemäki sanoi, ettei työnantajan toiminta
myöskään auta löytämään sopua asiassa. Hän korosti PAM:n toimineen
omassa lakonuhassaan hyvin tarkasti kaikkien sääntöjen mukaan." Näin
YLE.
Loistavaa. Me kaikki pidämme rikkureita kyseenalaisina. Mutta työnantajan ongelma ei ole lakkolaisten solidaarisuus, puhumattakaan siitä, että hänen tulisi kunnioittaa lakkoa. Vai vielä pitäisi kunnioittaa lakkoa! Eiköhän tärkeämpää olisi yrittää huolehtia siitä, että vaikutukset asiakkaisiin minimoidaan?
Ja samalla työministeri on ottanut kantaa työtaistelun syyllisyyteen. Mikä rooli jää Työtuomioistuimelle?
En ole ansainnut tällaista johtoa. En todella.
Loistavaa. Me kaikki pidämme rikkureita kyseenalaisina. Mutta työnantajan ongelma ei ole lakkolaisten solidaarisuus, puhumattakaan siitä, että hänen tulisi kunnioittaa lakkoa. Vai vielä pitäisi kunnioittaa lakkoa! Eiköhän tärkeämpää olisi yrittää huolehtia siitä, että vaikutukset asiakkaisiin minimoidaan?
Ja samalla työministeri on ottanut kantaa työtaistelun syyllisyyteen. Mikä rooli jää Työtuomioistuimelle?
En ole ansainnut tällaista johtoa. En todella.
Poliisin elitistiset prioriteetit
Esimerkiksi Tiura, Kaikkonen ja Vanhanen kulkevat vielä vapaana. Samoin 41 lainvastaisen ilmoituksen, saamistaan vaalirahoituslahjomistaan jättänyttä. Samoin presidentinvaaliehdokkaat. Eikä laittomasti saadun rahoituksen takaisinmaksaminen vapauta vastuusta. Tutkinnan alla lienevät vielä Rovaniemen Moottorikelkkatehdas ja Nuorisosäätiö ja Tiuran toilailut Merisalon kanssa. Kaikki se mihin Vanhanen, Kaikkonen, Tiura,Uusi Suomi raportoi, että Kepussa vallitsisi paniikki ja, että koko johto saattaa joutua Lahdessa vaihtoon, puoluesihteeri mukaan luettuna. Tällä puoluerakenteella? Ja puheenjohtajakandidaatti Mauri vakuuttaa uuden, muuttuvan poliittisen kulttuurin nimiin. Luotettavaako? Uskottavaako? Hämäävääkö? Huijaavaako? Toistuvista lupauksista huolimatta sitä ei ole aiemminkaan tapahtunut, eikä tapahdu nyt.
Näin siitä huolimatta, että jo kaksi vuotta on ollut ilmeistä, että vuoden 2007 Eduskuntavaalit ja vaalivoittajat on ostettu ja ilmeisesti osa sitoumuksista jopa maksettu. Jo kaksi vuotta sitten oli olemassa edellytykset vaatia uudet vaalit toimitettavaksi. Mutta puolueet valitsivat toisin ilmeisesti uskoessaan, että puolueiden ja edustajaehdokkaiden ruokotonta rahoituskuviota eli Maan Tapaa ei pystytä paljastamaan. Mutta toisin kävi.
Kuukaudesta toiseen tulee uutta tietoa, joita sen paremmin Vanhanen kuin kukaan muukaan suostu muistamaan. Viimeisimpänä Kepun 250 000 € rahoituspyyntö heti vaalien jälkeen. "Kaikki on kerrottu" on kaikunut näinä kuukausina siten, että sanojien luotettavuus on jo mennyt. Eikä enää yksin sanojien, vaan vähintään kolmen suurimman puolueen.
Omnipotessissaan riekkuva poliittinen eliitti on unohtanut vanhan engelsmannien sanonnan: "You can fool all of the people some of the time, and some of the people all of the time. But you cannot fool alla of the people all of the time." Luottamus, Druzba on luitenkin mennyt jo aikaa sitten. Ja päivä päivältä luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan, sen oikeudenmukaisuuteen ja inhimillisyyteen rapautuu. Toivottavasti äänestäjät muistavat käyttää äänioikeuttaan, erityisesti kaikki aikaisemmissa vaaleissa nukkuneet ja kirjoittavat lippuun mitä tahansa paitsi numeroita. Itse kirjoitan JOKU MUU.
Mutta palaan vielä otsikkoon. Kaikesta edelläkin mainitusta johtuen, herättää ihmetystä poliisin kiire saada Hesarin tietovuodosta vastuullinen tuomittua. Myönnetään, että kyseessä on rikos mutta eiköhän kahden viime vuoden aikana niitä rikoksia ja mahdollisia tekijöitä ole tässä asiassa tullut esille enemmänkin poliittisista piireistä? Miten heille on käynyt?
Hallberg voisi ehkä muistaa tässäkin asiassa virkamiestä kirjeellä? Mitalli sille vuotajalle ennemminkin pitäisi antaa. Ja poliisi voisi keskittyä jo esillä olleisiin poliitikkojen ja heidän rahoittajien tekemisten tutkimiseen, etteivät rikokset pääsisi "vahingossa" vanhenemaan periaatteella: "Parempi pyy pivossa..."
PS.
Ja nykyiset Kepun hallituskumppanit ilmaisevat vakaumuksensa siitä kuka Suomea oikeasti johtaa kun he tekevät lopullisen päätöksensä tulevasta pääministeristä Kepun puoluekokouksen jälkeen. Vaihtoehtoina joko puolueet tai kansalaiset.
Silmukka kiristyy mutta vastuu painaa
Tämän viikon kestojulkkikset:
Vanhanen, Tiura, Merisalo jatkavat yhä vaan. Ja yksi uutukainenkin pääsi
mukaan, Kiljunen. Kimmo väitti toimineensa samalla tavalla kuin
muutkin. Jo 14 vuotta. Sauli Niinistö, pimeänä pidetyn vaalirahan
vähintään kaksinkertainen vastaanottaja sanoi: ”Soo, soo pojat ja tytöt,
ei näin pitäisi menetellä. Eikä ainakaan tämän jälkeen.”
Kaksi vuotta kansalaisten luottamusta
suomalaiseen demokratiaan on nyt kiusattu. Ja mitä konkreettista on
tapahtunut? Muutama kepulainen on irtisanoutunut siitä tehtävästä, jonka
puitteissa mahdolliset rikkeet on tehty. Pari on luopunut puolueen
luottamustoimista eduskunnassa. Mauri on tuttuun tapansa juoksennellut
oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin luonna hakemassa ennakkopäätöstä
teosta, jonka on tehnyt jo kauan sitten. Vanhanen saanut TM:n
tavarantarkastajat laskemaan lautakasija. Ilmeisesti jokainen liian
ylimalkaisen selvityksen jättänyt on vähitellen saanut ilmoituksensa
vuoden 2007 eduskuntavaalien osalta vastaamaan lakia ja totuutta?
Jaa, puolue- ja vaalirahoituslaki on,
ainakin sopimustasolla saatu muutettua sellaiseksi, että muutaman
kierroksen jälkeen valituksi voivat enää tulla vain puolueiden
rahoittamat ehdokkaat. Ja puolueitten lobbaaminen ja lahjominen voi
jatkua järjestelmään rakennettujen porsaanreikien kautta vähintään yhtä
luontevasti kuin ennenkin.
Jo viime viikon uutinen taisi olla se,
että Jyrki Katainen on saanut tartunnan Matti Vanhasen poliittisesta
dementiasta? Kauanko kansalaiset jaksavat tätä ruokottomuutta
rauhallisina seurata?
Miksi muuten meillä kestää näin kauan,
eikä vielä ole ehditty edes perusteellisesti tutkia ja saattaa
syyteharkintaan lahjomaskandaalimme ensimmäistäkään epäiltyä? Tätä rataa
he kuolevat vanhuuteen, ennen kuin edes syyte saadaan aikaan. Tai
ainakin tämä eduskunta menettää mandaattinsa. Ja politiikan riemullinen
piirileikki saa taas muutaman uuden pyörijän. Neljäksi vuodeksi.
Punamulta, sinipuna vaiko turkoosi?
Seuraava pääministeri on ilmeisesti
henkilö, jonka Lahdessa valitsevat keski-ikäiset toimihenkilömiehet ja
perämetsien isännät. Edelliset ovat kunnan ja valtion virkamiehiä, jotka
saavat kiittää työpaikastaan sitä puoluetta, jonka puheenjohtajaa he
tulevat valitsemaan. Jälkimmäiset niitä, joita Kepun on perinteisesti
katsottu edustavan.
Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa
maamme vanhoillisin väestönosa, joka edustaa noin 3 prosenttia
muodostuvasta bruttokansantuotteestamme ja jonka äänimäärä on noin 15
prosenttia kaikista äänioikeutetuista valitsee pääministerin. Näin olen
tulkinnut kolmen muun hallituspuolueen aikoneen. Arvostelukyvyttömiä
politbyrokraatteja.
Sitten noin vuoden kuluttua saa koko
kansa taas osallistua irvokkaaseen ja turhaan näytelmään.
Pääministeriksi valitaan joko Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen tai Kepun
puheenjohtajaksi valittu. Ja toinen noista kahdesta on tukipuolueena.
On siinä vaihtoehtoja meille kansalaisille. On todella. Punamulta,
Sinipuna tai nykyisen turkoosituholaisen jatkaminen. Jompikumpi
Kehittyvien Maaseutujen Suomen käskyläisistä jatkaa. Elleivät peräti
molemmat.
Mikä siis muuttuu? Äänestysaktiivisuus
saattaa kieltämättä jatkaa tippumistaan, selkeä merkki demokratiamme
rappeutumisen jatkumisesta. Aivan liian moni kun kuvittelee, että
äänestämättä jättäminen on kannanotto, jopa protesti. Sitähän se ei ole.
Se on vähennyslaskun tulos. Äänioikeutut – äänestäneet = nukkuneet.
Sitä mediassa taivastellaan ääntenlaskuilta ja seuraava aamu.
Puolueitten edustajat valittelevat hetken, mutta tulkitsevat äänestäjien
viestin positiiviseksi; asiat ovat niin hyvin, että kansalaiset eivät
vaivaudu äänestämään.
Samalla jatkuu hyvinvointivaltion
alasajo, palveluiden leikkaukset, verojen korottaminen, eläkkeiden
pienentäminen, eläkeiän kasvattaminen, työttömyyden lisääminen,
työttömyyskorvausten tason jäädyttäminen. Toki jatkuvat myös poliittiset
virkanimitykset, kuntien ja valtion byrokrattimäärän kasvattaminen,
maatalouden, maaseudun ja alueiden tukeminen, innovaatio- elinkeino-,
investointitukien syytäminen Huitsin Nevadaan, puolueiden hallinnassa
olevien kylpylöiden, kuntoutuslaitosten, nuorisosäätiöiden, sosiaalisen
asuntotuotantoyhtiöiden, vanhusten palveluasuntotuotantoyhteisöjen,
kansan- ja kansalaisopistojen tukeminen. Ja varmasti seuraavan
eduskunnan aikana tarvitaan ministerien erityisavustajille ja
kansanedustajille henkilökohtaiset sihteerit. Puoluetuki laajennetaan
koskemaan kaikkia puoluerekisteriin kuuluvia puolueita ja luonnollisesti
laajennetaan lakisääteisesti myös kuntasektorille. Ja median ja
konsulttitoimistojen hinnankorotusten vuoksi sen tasoa täytyy taas
kunnolla nostaa.
Mutta vaihtoehtoina ovat Punamulta,
Sinipuna tai Turkoosi. Ja vaikka syntyisi Sateenkaari mikä muuttuisi?
Mitkä ovat todelliset vaihtoehdot?
Ainoa todellinen vaihtoehto on poistaa
puolueilta oikeus edustaa äänestäjiä. Osoittaa heille yksinkertaisen
selvästi ja konkreettisesti, että heidän toimintansa ei tyydytä
ajattelevaa, vastuuntuntoista äänestäjää. Osoittaa, että odotamme heiltä
muutakin, kuin osaamista kehittää uusia vaalitukia, puoluetukia ja
byrokratia kulueriä. Esimerkiksi moraalista ja eettista esimerkkiä ja
toimintaa kansalaisten hyväksi. Jaa, että miten?
Yksinkertaisen selvästi ja
konkreettisesti. Muista äänestää. Ja muistuta kaveriasikin. Ja
kirjoittakaa lippuun mitä muuta tahansa kuin numeroita. Itse kirjoitan JOKU MUU.
Tarkoituksella hylättäväksi joutuva ääni ei ole mitätön. Siihen pätevät
samat lait kuin äänestämiseen yleensä. Muutama ei vaikuta mihintään,
mutta massiivinen hylättyjen äänien määrä panee poliitikkojen ja
puolueitten, joita he edustavat, puntit tutisemaan.
Nyt ei kannata nukahtaa
Olisiko mahdollista luottaa siihen, että Ristirumilus ei varmasti nouse rumentamaan Helsingin keskeisintä kaupunkikuvaa? Kun vuosia on virkamiesten ja poliitikkojen venkoiluja seurannut en olisi niinkään varma. Kun vanhat merkit paikkansa pitävät sen esitaistelijat jo laativat uutta suunnitelmaa. Siksi nyt ei ole syytä passiivisuuteen. Aikalisästä kun kuitenkin on kysymys.Kaivopuisto - Eteläsatama - Kauppatori - Suomenlinna ja ehkä vielä Laajasalo ja Santahamina muodostavat yhden Suomen arvokkaimmista, keskeisimmistä ja ainakin ainutlaatuisimmista kulttuuriympäristökokonaisuuksista. Nyt onkin korkea aika paneutua tämän kokonaisuuden suunnitteluun ja kehittämiseen. Yhtenä kokonaisuutena tai toisiinsa nivoutuvina osina. Eikä sitä saa jättää virkamiestyönä toteutettavaksi, ei liioin rakennusliikkeiden suunnittelijoille. Avoin, kansainvälinen arkkitehtikilpailu olisi nyt paikallaan.
Enkä malta olla tuomatta kilpaan omaa ehdotustani Katajanokan osalta: http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10098/vouw-arkkitehtuuria-katajanokalle. Finnjetti voidaan korvata millä tahansa Viking-Linen ketsupinpunaisella monsterilla. Aallon sokeripala ja Ruotsilaivat kuvaavat hyvin 1900-luvun lopun suomalaista osaamista ja todellisuutta. Ja paikalle saadaan 4 - 5 ravintolaa, joista ainakin puolet viiden tähden tasoa. Majoitustilaa vähintään1500 hengelle, joista ainakin 200-300 viiden tähden ja päälle päätteeksi loistavat kokous- ja näyttelytilat.
Tapahtuupa maailmassa mitä tahansa laivat ovat olleet keskeisin osa Eteläsatamaa siitä lähtien kun Helsingistä pääkaupunki maahan tehtiin.
Onko onni ettemme asu Kirgisiassa tai Kreikassa?
Missä maailmassa kansanedustajamme oikein elävät? Kuutelin YLE-Puheelta lähetystä, jossa kolme kokiksien naiskansanedustajaa lausuilivat mielipiteitään kokiksien ja erityisesti kokiksien naiskansanedustajien solidaarisuudesta Marja Tiuralle.Mitä keskustelusta päällimmäiseksi jäi oli, että media suurentelee pikku-juttua, ei kiinnitä huomiota kansanedustajien hektiseen työmäärään eikä heidän loistaviin aikaansaannoksiin. Se vahvistaa edelleen saamaani käsitystä, että poliittinen eliitti, ns. rivikansanedustajat nyt mukaan otettuna, ei enää ole tästä maailmasta. Pikkujuttuja media on heidän mielestään ilmeisesti käsitellyt viimeiset kaksi vuotta?
Jatkuva dementia, selittely, lahjomiksi miellettyjen vaalitukien lainvastainen ilmoittamatta jättäminen ovat jo siinä määrin murentaneet kansalaisten uskon suomalaiseen demokratiaan, että kiihkeämmässä maassa - vaikkapa Kirgisiassa, Kreikassa, Thaimaassa tai Ranskassa lentäisivät jo katukivet ja polttopullot.
Vanhanen, Katainen, Merisalo, Korhonen, Tiura ja Kepu ja Kokoomus pitävät meitä pilkanaan
"Seven Blunders of the World" Maailman seitsemän harhaluuloa?
1. Wealth without work Varallisuutta ilman työtä
2. Pleasure without conscience Nautintoa ilman vastuuta
3. Knowledge without character Tietoa ilman luonteenlujuutta
4. Commerce without morality Vaihdantaa ilman moraalia
5. Science without humanity Tiedettä ilman ihmisyyttä
6. Worship without sacrifice Palvontaa ilman uhrauksia
7. Politics without principle Politiikkaa ilman periaatteita
—Mahatma Gandhi
Ei tiennyt Mahatma mitä puhui.
Meillä tuo kaikki on mahdollista. Varsinkin politiikka ilman
periaatteita. Itse asiassa Vanhasen II koko kuva on yllä.
Mätä mikä mätä. Läpimätä.
Tiura syyttää Korhosta yrityksistä houkutella tai lahjota loikkaamaan kokiksista kepuun. Korhonen kertoo aloitteen tulleen Tiuralta. Tiura kiistää. Merisalo vahvistaa Korhosen kertomuksen. Merisalon entinen työntekijä vahvistaa Merisalon version. Merisalo kertoo säilyttävänsä nauhoitteita keskustekuistaan joidenkin poliitikkojen kanssa. Tiura kertoo sallivansa nauhojen julkaisemisen.Ei. Kyse ei ole aprillipilasta, vaikka ajankohta täsmääkin aika hyvin. Ei liioin tosi-TV sarjaformaatin jaksojen kuvauksesta. Kyse on puoluepoliittisesta mutapainista vaalirahoituksen ympärillä. Yksi kansanedustaja, yksi puoluesihteeri ja yksi vaalirahoittaja, mahdollinen lahjoman antaja keräävät julkisuuspisteitä. Tekninen osaaminen 10, tyylitaju 0.
Johan tätä on kaksi vuotta jatkunutkin. Mikä mahtaa olla tämänkertaisen käyntiinpanijan tavoite? Mieleen tulee muutamakin mahdollinen motiivi. Halu pysyä parrasvaloissa? Usko oman asian puhtauteen? Halu palauttaa moraalin politiikkaan? Toive saada äänestäjät lopullisesti kyllästymään lahjontaepäilyksiin ennen seuraavia vaaleja? Ja saattaa niitä olla muitakin.
Mutta kuten tyttäreni asian ilmaisisi: Ihan sama. Mitä väliä?
Herrat helvettiin
Monen mielestä JOKU MUU on typeryyttä. Sen populistinen määritelmä monen mielestä olisi: "herrat helvettiin!" Ei kuitenkaan minun JOKU MUU.
Analyyseissäni sen paremmin kuin perusteluissani ei lähtökohtana ole
herraviha vaan kansanvaltaiselta pohjalta toimiva demokratia.
Lähtökohtani on, että
-
kansan valitsemat edustajat on valittu päättämään, ei painamaan käskystä "oikeaa" nappia,
-
edustajiemme tehtävä on hoitaa puolestamme yleisiä ja yhteisiä asioitamme, ei valvoa etujamme puhumattakaan keskittymisestä omien etujensa valvomiseen, suhteessa muihin puolueisiin, taustaryhmiin tai kansalaisiin,
-
kansan valitsemat vastaavat tekemisistään kansalle, eivät puolueille,
-
puolueet ovat kansalaisten väline, samanmielisten vaalikoneisto, ei puolue-eliitin itsetarkoitus ja puoluerahoituksen jakoautomaatti,
-
puolueitten tehtävänä ei ole kerätä varallisuutta ja suojatyöpaikkoja taustajoukoilleen, vaan toimia puhtaasti vaaliorganisaationa ja samanmielisten kansalaisten yhteistyöorganisaationa,
-
lait ja erityisesti perustuslait koskevat vähintään yhtä "ankarasti" niitä, jotka on valittu lakeja säätämään,
-
lainsäädäntö, joka kohdistuu puolueisiin ja kansanedustajiin on valmisteltava ja tarkastettava parhaitten maan asiantuntijavoimien toimesta,
-
puolueiden rahoituksesta päättävät muut kuin puolueita edustavat kansanedustajat.
Herroja tulee ja menee, mutta kansa pysyy.
Paneuduin hiukan yksilöimään lähtökohtiani Helge V. Keitelin Kauppalehti (piste) fi:n artikkelin Johtavatko rikolliset valtiota? ympärillä käydyn keskustelun pohjalta.
Paneuduin hiukan yksilöimään lähtökohtiani Helge V. Keitelin Kauppalehti (piste) fi:n artikkelin Johtavatko rikolliset valtiota? ympärillä käydyn keskustelun pohjalta.
Työryhmä ehdottaa: Kypäräpakko autoilijoille
Ilman turvavyötä ajaminen suunnitellaan rangaistavaksi laittomaksi teoksi, joka johtaa ajokieltoon. Samoin luonnollisesti toistuva rattijuopumus. Ainakin alkolukkoon? Ja kypäräpakko autoilijoille.
Muistatko vielä kun Eduskunta suuressa viisaudessaan sääti lain jonka piti estää se, että kännykkä ei aiheuttaisi liikenneonnettomuuksia? Taitaa olla vieläkin voimassa? Siitä päätellen mitä ajoneuvoliikennettä seuraan, sitä ei kyllä monikaan noudattaa? Taitaa sekin laki kuulua niihin, joitten rikkomisesta ei rangaista?
Vähän niin kuin lait kansanedustajan ilmoitusvelvollisuudesta saadusta vaailirahoituksesta (no eihän sitä vanha malta) tai kypärän käyttämispakosta polkupyörällä ajettaessa? Radion säätämistä ajon aikana tai vaimon/lasten kanssa kinastelua/keskustelua tai kuljettajan tupakanpolttoa ei eduskunta ilmeisesti vielä ole ehtinyt lailla kieltää? Puhumattakaan, että olisi kiellon rikkomisen sanktioinut.
Tiedänhän minä, että sen paremmin turvavöiden puuttuminen, navigaattorit, kuin kännykät, kuin radiotkaan eivät aiheuta liikenneonnettomuuksia. Olettaisin, että kansanedustajat ja heillä lakialoitteita suoltavat liikenneasiantuntijatkin sen tietävät? Mutta varma en ole.
Ja tiedänhän minä senkin, että ilman handsfreetä on puhuminen kännykkään rangaistava teko. (Mitenköhän puhuminen tavalliseen radiopuhelimeen, vanhaan CB-radioon?) Tämän seurauksena puhelimiin/autoihin on rakennettu erilaisia, osin jopa luuripohjaisia ratkaisua, joiden johtoihin sekaantuminen todennäköisesti on suurempi vaara liikenteelle, kuin konsanaan siihen kännyyn puhuminen. Siksi autonajajat ilmeisesti eivät moisesta laista juurikaan välitä? (Heidän puolustukseen on sanottava, että he eivät olleet lakia säätämässäkään.)
Sillä ainakin oman arkikokemukseni mukaan vaaraa ei aiheuta laite, eivätkä välttämättä sen ominaisuudetkaan vaan kuljettaja. Vaara syntyy siitä kun kuljettajan keskittyminen ajoneuvolla ajamiseen liikenteessä herpaantuu. Tapahtuupa se mistä syystä tahansa. Vaikkapa siitä syystä, että palava savuke tippuu syliin.
Laajemminkin kansanedustajien kannattaisi miettiä mikä lain tehtävä on. Onko lain tehtävä esimerkiksi suosittaa kansalaisille terveen järjen käyttöä? Vai voisiko eduskunta lähteä siitä, että ainakin äänestysoikeuden omaavat vastaavat tästä itse, tai ainakin pitää voidaan olettaa, että heillä on terve järki jota he tarvittaessa voivat käyttää? Kannattaako jotain kieltää vain kieltämisen ilosta? Ja jos kuitenkin tehdään laki, lain noudattamista on voitava valvoa ja sen rikkomisesta on seurattava rangaistus.
PS.
Auton Päivänä, 13.9.2008 8.48 YLEn uutisen innoittamana. Ja samoin tänään 1.4.2010 11.25.
PPS.
Voisinpa vakuuttaa, ettei otsikko tulevaisuudessakaan ole kuin korkeintään huono yritys Aprillipilaksi.
PPPS.
Mutta Ravi kuitenkin vahvistaa, että Tiuraan luotetaan yhä.
Hauskaa pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti