Nollapohjabudjetointia Helsinkiin
Kotikaupunkini on jälleen tehostamassa toimintaansa. Tällä kertaa se on tarkoitus saada tapahtumaan kartoittamalla päällekäisyydet toiminnoissaan. Näin kertoo ainoan valtakunnallisen paperiversio tänään.Sitä asukkaan on luonnollisesti tervehdittävä ilolla. Varsinkin, jos se ei tällä kertaa johtaisi keskeisten kuntapalveluiden vähenemiseen ja/tai palvelun laadun laskuun. Itse asiassa jaksan toivoa, että tehon parantuessa myös palveluiden määrä monipuolistuisi ja laatu paranisi. Siis näin asukkaan ja kaupunkilaisen silmin arvioituna.
En edelleenkään usko, että palveluiden määrä ja laatu ovat kustannustehokkaan toiminnan vastakohtia. Kyse on aina painotuksista. Juuri päällekäisyyksien poistaminen olisi hyvä keino vapauttaa resursseja jostain, jotta ne voitaisi uudelleen suunnata johonkin sellaiseen, missä niitä ei nyt ole lainkaan tai missä niitä on liian vähän laadukkaan palvelutason ylläpitämiseksi.
Kauan sitten, 1970-80 lukujen taitteissa osallistuin Brysselissä seminaariin, jonka teemana oli Zero-based-budgeting, nollapohjabudjetointi. Kuten nimi kertoo kyseessä on budjetoinnin, mutta oikeammin organisaatiosuunnittelun apuväline, jonka Taloussanomien taloussanakirja määrittelee "Nollapohjabudjetointi on menettely, jossa kaikki kustannukset nollataan budjettikausittain." Siinä siis käsitellään vain viimeistä vaihetta, organioisaation toimintasuunnitelman taloudellista kuvausta.
Silloisen työnantajani puitteissa se toteutettiin hallinnon, eli suuren kansainvälisilla markkinoilla toimivan teollisuusyrityksen esikuntatoimintojen osalta. Kunkin esikunnan piti tarkasti määritellä yhtymän toiminnan kannalta välttämättömät peruspalvelunsa, erilaisina kokonaisuuksina "paketteina" ja hinnoitella ne. Samanlainen hinnoittelu tehtiin myös tuki- ja lisäpalveluiden osalta. Sen jälkeen esikuntaosaston piti pystyä myymään nuo pakettinsa yhtuymän tulosyksiköille.
Saattaa olla, että nollapohjasuunnittelu ja -budjetointi ovat nykypäivänä jo taakse jäännyttä elämää? Mutta ihminen on aina laiska ja organisaatiot helposti urautuvat tekemään sitä yhtä ja samaa ja vielä samalla tavalla kuin aina ennenkin. Sitä on ollut ennen, sitä siis on varmasti myös nyt, eivätkä asiat tulevaisuudessa ole yhtään helpommin. Pari-kolme peräkkäistä kierrosta, eli vuotta nollapohjabudjetointia tehostaa toimintaa ja parantaa palveluiden laatua kummasti.
Kaupungin johdon, yksiköiden ja suunnittelijoiden vapaasti käytettävissä.
0 kommenttia
Opi taloutta Kuninkaanportilta
Saksa ja Ranska yllättivät muut EU-kokouksessa.
Ja ihmekö tuo? Ei kai kukaan täysissä järjissään oleva suomalainen voi
olettaa, että lähes 500 miljoonainen EU tanssiin 5 miljoonaisen Suomen
tahdittamana? Politiikka kun ei ole puhtaasti yksin taloudellista
realismia. Siis niin kauan kuin tätä lepsuilua pidetään mahdollisena.
Sama koskee myös muita yhteisten asioitten kirjoa maataloutta, energiaa, elinkeinoja, ilmastoa, opetusta, puolustusta jne. jne. Meidän ns. päättäjien tehtävänä olisi pitää meidän puoltamme ja arvioida kokonaisuuden toimivuutta meidän kannaltamme. Ei siten, että edellyttäisimme, että meidän näkemyksemme on kaikissa tapauksissa voitettava vaan siten, että meidän edustamamme kantaa pidetään esille ja samoin oikeutemme itsenäisyytemme jäsenyytemme hyödyllisyyden harkintaan. Mikään ei tässä maailmassa ole kiveen hakattu.
Näinä aikoina kiinnittäisin huomiota kuitenkin viimeiseen tuosta kirjosta, puolustukseen. Se on itsenäisyytemme, turvamme viimeinen takuumies. Olemme valinneet EU-jäsenenä itsenäisen kansallisen puolustuksen ja siihen on tyytyminen ja hyvä niin. Pidetään sitten huolta siitä, että puolustusvoimillamme on menettelyt ja välineet myös siitä vastata.
Mutta se edellyttää myös meiltä, meidän kansallisia etuja ajavia osaavia ja vastuullisia ns. päättäjiä.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9871/ystavani-ei-vastannut
Sama koskee myös muita yhteisten asioitten kirjoa maataloutta, energiaa, elinkeinoja, ilmastoa, opetusta, puolustusta jne. jne. Meidän ns. päättäjien tehtävänä olisi pitää meidän puoltamme ja arvioida kokonaisuuden toimivuutta meidän kannaltamme. Ei siten, että edellyttäisimme, että meidän näkemyksemme on kaikissa tapauksissa voitettava vaan siten, että meidän edustamamme kantaa pidetään esille ja samoin oikeutemme itsenäisyytemme jäsenyytemme hyödyllisyyden harkintaan. Mikään ei tässä maailmassa ole kiveen hakattu.
Näinä aikoina kiinnittäisin huomiota kuitenkin viimeiseen tuosta kirjosta, puolustukseen. Se on itsenäisyytemme, turvamme viimeinen takuumies. Olemme valinneet EU-jäsenenä itsenäisen kansallisen puolustuksen ja siihen on tyytyminen ja hyvä niin. Pidetään sitten huolta siitä, että puolustusvoimillamme on menettelyt ja välineet myös siitä vastata.
Mutta se edellyttää myös meiltä, meidän kansallisia etuja ajavia osaavia ja vastuullisia ns. päättäjiä.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9871/ystavani-ei-vastannut
Homot ja persutko jo maata johtavat?
Vieras mies kommentoi kohua, jonka Päivi Räsäsen elämää suuremmat kannanotot ovat saaneet aikaan ja tuhannet, ehkä kohta kymmenet tuhannet eroamaan kirkosta seuraavasti:
"Suurin osa erosi kirkosta, koska eivät
usko isään, poikaan, eivätkä pyhään henkeen. Nyt vain tarjoutui
otollinen tilaisuus. Kirkon olisi suuntauduttava USA:n suuntaan, seurakunnat itsenäisiä ja papin palkka niiden jäseniltä. Me muut saisimme sitten elää rauhassa syntistä elämäämme heteroina ja homoina."
En itse ole eroamassa kirkosta, enkä edes sellaista harkitse. Ja koko
tässä asiassa minua kiinnosta Vieraan miehen kommentin synnyttämä
mielleyhtymä.Oliko se Lenin, joka sanoi, että uskonto on huumetta ihmisille? Itse olen sitä mieltä, että Leninin kommunismi oli monelle huumettakin pahempi uskonto. Ja meillä ihmiset ovat perinteisesti suhtautuneet poliittiseen vakaumukseensa vähintään yhtä vakavasti, kuin uskovaiset uskontoonsa. Mieleeni nousee muutamakin "lahkolais"puolue.
Jos - anteeksi - kun kirkon ideologia on ilmeisesti monen mielestä romuttunut ja he voivat erota kirkosta, voiko jostain löytyä tapa jolla minä voisin erota poliittisesta järjestelmästämme? Senkin ideologia kun on romuttunut. Ja vielä huomattavasti perusteellisemmin.
Voin sen luonnollisesti tehdä muuttamalla muualle. Mutta entäpä pysymällä täällä? Voisiko valtio ystävällisesti järjestää nettisivuston nimellä "eroa poliittisesta järjestelmästä.fi"? Ja samalla taata minulle samat oikeudet kuin kirkosta eroavat saavat. Verovapauden.
Itse asiassa minulle kyllä riittäisi yllä olevasta sitaatista valiten jo sekin, että puolueiden osalta meneteltäisi samalla tavalla kuin kirkon. Puolueet itsenäisiä ja ao. puolueen papiston palkka niiden jäseniltä. Samalla tämä pitäisi huolta myös siitä, että puolueet ja niiden papisto lunastaisivat paikkansa aidosti meiltä jäseniltä, kansalaisilta, veronmaksajilta.
Olen muuten asiassa ollut aloitteellinen ennenkin. Itse asiassa julkisesti ensimmäisen kerran jo 8. maaliskuuta 2007. Peräsin silloin puolueilta tulosvastuuta demokratiaan. Olisi varmaan ollut hedelmällisempää vaatia Tulosvastuuta poliittiseen järjestelmäämme.
Sopulilaumat liikkeellä. Varokaa!
Oliko niin, että 15.000 suomalaista on saanut herätyksen? Korkeammat voimat vaativat eroamaan ev. luth.kirkosta. Ja oliko niin, että Persujen gallupsaalis jo ylittää 12 %? Kummallisia yhteensattumia vai uuden ajan enteitä?Roomalaiskatolinen Soini kerää joukkoja suoraan ev.luth. kirkkoon kyllästyneistä homoista? Joku tässä nyt mättää? Vai olisiko vaan niin, että nyt on sopulivuosi? Siis juuri se vuosi kun sopulit tulevat hulluiksi ja syöksyvät tuntureilta syvyyksiin? Mutta eiväthän sopulit äänestä, ne seuraavat johtajaa. Vaikka tuhoon ja turmioon. Niin, eivätkä homotkaan edusta valtavirtaa, väestönlisäys on edelleen yhtä vaarallinen kuin ympäristökatastrofi.
Vai olisiko, kuten kohtaamani ihminen sanoi "uskon yhteisöllisyyteen, ei yksin mitään aikaan saa, se tie on nähty. valitettavasti. Mitä taas suuntaan tai tulokseen tulee, ensin on suunta johonkin, ehkä jonkin liikkeen
aikaansaamana. Siitä voi joskus seurata se tulos." ? Tai kuten Koiviston (ent. tasavallan pres.) oppi-isä Bernstein(?) Tärkeintä on liike? (Suunnasta ei varmaan väliä, tuskin edes tietoa.)
Olen tottunut siihen, että suurimmat ongelmat yhteiskunnassa voi huoleti panna UKKn diktatoorisen valtapolitiikan vaikutusten piikkiin. Eikä edes valehtele, joskus ehkä hiukan suurentelee. Mutta, että kansalliset sopulilaumatkin.... Eikö meillä suomalaisilla todellakaan ole vastuuta omista toimistamme? Onko meidän pakko ensin löytää lauma?
Maan Tavan uudet ulottuvuudet
Brittiläinen talousblogisti Edward Hugh varoittaa Suomea uhkaavasta asuntokuplasta. Eivätkä hänen muutkaan kuvajaiset maamme tilanteesta ruusuista kuvaa anna.US verkkomediassa Hypoteekkiyhdistyksen varatoimitusjohtaja Ari Pauna on halunnut rauhoitella sillä, ettei brittiblogisti ehkä sittenkään ihan kaikkea ymmärrä. "kyse on kuitenkin ihan perusjutusta nimittäin KYSYNNÄN JA TARJONNAN EPÄTASAPAINOSTA." Ja tottahan tuo, vaan miksi meillä edelleen vuonna 2010 on tämä epätasapaino? Siitä kun on puhuttu koko aikuisikäni.
Ehkäpä tämä uutinen ei niitä maailman mullistavimpia ole? Mutta ei ole mitenkään epätavallista, että me Maan Tapaan kasvaneina ja siihen tottuneina pidämme tavallisena tilannetta, joka toimivaan markkinamekanismiin tottuneiden mielestä on läpeensä sairas?
Artikkelista voikin päätellä, että meillä on jälleen ainakin yksi kupla, joka taatusti puhkeaa. Kyse on vain siitä milloin. Se, mitä "brittituristi" ei ymmärrä on itse asiassa, että omat poliitikkomme, keskuspankkimme, työnantaja- ja työntekijäliitot johtavat kansan tietoisesti ja toistuvasti erilaisiin puhkeaviin kupliin, jotka toimiva markkinatalous estäisi. Eikä se tee hänen varotustaan yhtään vähenmmän aiheelliseksi.
Meillä kun on korot sidottu lyhyisiin euriboreihin, kaavoitusta estellään ja siinä hidastellaan, rakennusliikkeet odottavat elvytyspaketteja tai huippusuhdanteita rakentaakseen. Tarvittaessa on vielä otettu 60-vuotta D-vitamiinia. Eli maksatettu omat toilailut kansalaisilla ja muilla mailla.
Jaa, että miksikö tämäkin muka on Maan Tapaa? Pauna jatkaa: "Koko Suomen mittakaavassa on pari miljoonaa asuntoa, mutta ikävä kyllä iso osa niistä on väärässä paikassa ja vääränlaisia. Ei mahda mitään. Olisi pakko rakentaa asuntoja alueille joilta niitä halutaan ostaa ja vieläpä sellaisia asuntoja, joita eniten tarvitaan. Siis työllistävät kasvukeskukset ja sinkku- ja pariskuntataloudet." Mutta siellä ei aluepolitiikka toimi. Josta voikin tehdä alustavan johtopäätöksen.
Suurin yksittäinen syy markkinamekanismin toimimattomuuteen Suomessa, on täällä kepun toimesta ja muiden puolueiden suosiollisella myötävaikutuksella harjoitettu tuki ja aluepolitiikka.
PS.
Oma kuriton toimintamme, siis päätöksentekijöittemme kuriton ja omaan napaan keskittynyt eduntavoittelu on pitänyt huolta siitä, että taas tässä ollaan. Ja silti vielä on ihmisiä, jotka haikailevat Tupojen ja D-vitamiinin perään.
Tätäkö tämä on?
Päivän kysymys ainoassa valtakunnallisessa: Oliko Palloliiton Baxter-ratkaisu oikea? Vastausvaihtoehdot Kyllä tai Ei.
Vastaus: Mitä v.... väliä sillä meille on? Ihan oikeesti.
PS.
Mikä päätös tehtiin?
Those brave 111.000
Mitä hyötyä mahtoi olla siitä, että kuulemma 111.000 ihmistä liittyi Facebookissa olleen listan kaveriksi, jotka halusivat yleislakkoon perjantaina 15.10. kansanedustajien palkankorotusta vastaan? Viimeisenä uhkauksena kai piti osallistua tänään Eduskuntatalon edessä mielenosoitukseen? Lopputuloksena parikymmentä mielenosoittajaa. Yleislakosta ei ole ainakaan vielä raportoitu.En ole kuullut, että kukaan puolueita edustavista kansanedustajistamme olisi ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaanottamaan 8% (?) korotusta tai ilmoittanut lahjoittavansa sitä esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Yleensä kai homma kuitenkin menee niin, että edustajille kelpaavat kaikki centit, lailliset tai laittomat, tulevatpa ne keneltä tahansa? Mitä nyt joku pappi jostain ilmoitti luopuvansa palkastaan, JOS hänet valittaisi. Uskottavauus huipussaan, selvästi ainakaan hänestä ei kansanedustaja-ainesta löydy.
Pelkät mielenosoitukset, virtuaaliset tai konkreettiset, joihin ei liity kohteen konkreettinen pelko etujen menetyksestä, ovat tainneet menettää hohtonsa? Kun en ensimmäiseenkään ole itse osallistunut, paitsi kerran katsojana, en ole niille paljoa merkitystä kyllä antanut ennenkään.
Mikä saa minut uskomaan, että JOKU MUUn massiivinen vaalivoitto voisi päättyä muuta kuin edellisen kaltaiseen pannukakkuun? Yksi on se, että kyseessä ei ole ainoastaan mielenosoituksesta. Kyseessä on valinta. Sillä ainoalla äänellä, joka meillä itse kullakin vain on. Se on protesti - ei gallup, eikä mielenosoitus - siitä, että mikään niistä vaihtoehdoista, joita puolueet vaalikarjalle tarjoavat ei massiiviselle määrälle äänestäjistä kelpaa. Ja kun ajatellaan mitä yksin ryhmäkuri tekee puolueita edustavien kansanedustajien todelliselle mahdollisuudelle toimia haluamallaan tavalla, itsenäisesti harkiten, lienee jokaisen vastuullisen äänestäjän harkita todellisia vaihtoehtoja? Niitä ei löydy yhdestäkään puolueesta. Heidän parasta ennen päiväyksensä on mennyt.
Siksi. Mitään ei tämän pannukakun seurauksena ole menetetty. Mutta JOKU MUUn tukiryhmässä on vielä tilaa. Hän kun kuitenkin on ainoa positiivisen muutoksen mahdollisuus.
Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä.
Pöyry ehti ensin
Kaksi ja puoli vuotta on odotettu Eduskuntavaaleja. Kun ne puolen vuoden kuluttua tulevat, menneet ja menetetyt vähintään 3 vuotta tulevat maksuun. Kaksi ja puoli vuotta on nukuttu Ruususen unta ja eletty kuin aina ennenkin. Maan Tavalla. Viis välitetty poistuvasta teollisuudesta, kasvavasta korkeasti koulutettujen työttömyyden ja syrjäytymisvaaran kasvusta. Vannottu osaamisintensiivisen kansainvälisen palvelutuotannon ja innovatiivisten kasvuyritysten tulevaisuuden varaan rakentuvasta Suomen tulevaisuudesta. Ja annettu lobbareiden laatiman hallitusohjelman johtaa.Anteeksi. On toki harjoitettu kvantitatiivista elvytystä. Josta suuri, ellei suurin osa siirtyy tekijöittensä ja heidän työnantajiensa mukana ulkomaille. Baltiaa, Venäjälle, Puolaan... Niistä elvytyksistä saadaan aikaan muutama uusi virastotalo ja tienpätkiä. Ja virkamiehille hyvä mieli palkkapäivinä. Ei siis ihme, etteivät maassamme vierailevat pomanian romanit paljon hallitusta hetkuttele. Puolueita kyllä entistäkin enemmän.
Tarpeelliset jopa välttämättömät rakennemuutokset, joista ainakin ns. tavalliset kansalaiset ovat varsin tietoisia, ovat edelleen tekemättä. Risupaketit on kyllä rakenneltu ja kansa odottaa kauhulla niiden konkretisoituvan sekä heiltä perittävinä laskuina että Suomen laskevana kilpailukykynä. Ilmeisesti tuleva energiajohtaja on palkattu ministeriöön huolehtimaan uuden tukiautomaatin rakentamisesta Kepulandiaan? Minulla kun on teoria siitä mitä tällä kaikella tavoitellaan. AgriFinlandia.
Viimeinen suomalairakenteinen risteilyalus poistuu kohta uuteen kotisatamaansa, Floridan suomalaisalueille. Ensimmäistäkään uutta tilausta ei ole edes näköpiirissä. Paskalakeja sorvataan tavallisen kansan kiusaksi vaikka samalla maatouden ympäristyötukeen syydetään 300 miljoonaa euro vuodessa jo ties kuinka monta vuotta. Huonommin tuottavaa investointia saa hakea. Toisaalta siitä olen jo muutamankin kerran kirjoitellut. Toisaalta kun kepu onnistui tappamaan itsenäisen merentutkimuslaitoksen eipä kohta kukaan osaa valittaakaan.
Varmaan samaan tuottamattomien investointien sarjaan voidaan liittää kepun hajasijoituspolitiikan jatkaminen kaiksesta vastustuksesta huolimatta. Niiden tuloksia on vaikea varmaan koskaan mitata mutta ei tarvita suurta mielikuvitusta niitä arvioimaan. Kuluja ne ainakin kasvattavat seuraavat 5 vuotta. Mahdollisesti alkavat tuottaa edes jotain sen jälkeen.
TEMmin suuri mies on jatkuvasti vannonut innovatiivisten kasvuyritysten ja palveluyritysten tulevaisuuden varaan. (Ruokohelpin ja pellettien lisäksi.) Kannattaisi varmaa panna rategiat ja arviot uusiksi viimeistään nyt, jos käy kuten näyttää, että yksi merkittävimmistä osaamisintensiivisistä palveluyrityksistä karistaa Suomen tomut jaloistaan. Sillä kun tuotannollinen toiminta Suomesta siirtyy muille maille vierahille, ei täällä osaamiselle ole tarvetta eikä täältä osaamistakaan järjellisin hinnoin pienissä palasissa kukaan hae. Eli ryhdymme jälleen työvoiman viejäksi. Jokaisen ähtilän hintalappu meille, maksettuina panoksina, esimerkiksi koulutuspanoksina ja saamatta jäävinä veroina on niin huikea, etten uskalla edes arvata.
Edelliskertoihin verrattuna täältä lähtevät nyt erityisesti kasvattamamme ja kouluttamamme nuoret osaajat. Tänne jäävät lähinnä ne, jotka eivät muualle enää kelpaa. Miten he tulevat toimeen jatkuvasti surkastuvassa Suomessa ei sekään liene vaikeaa arvata? Sääliksi käy.
Hyvin menee hallitusyhteistyö vakuuttaa ministerien ja hallituspuolueiden ryhmyreiden kuoro. Ehkä meneekin, meilläkin tytär uskoi vielä jokin aika sitten Jyrki-boyta Matti Vanhasen pikkuveljeksi. Mutta miksi ihmeessä kasvava osa meistä taviksista alkaa yhä enemmän ihmetellä, millä aiomme elää täällä jatkossa?
PS.
Siis Pöyry ehti ensin, ennen Nokiaa. Ja se ehkä ennen useaa muuta seurailijaa.
Suomi on sisäsiittoinen, byrokraattinen ja tasapäistävä
Näin räväkästi kirjoitti Hesari 30.10.2009. Asia palautui mieleeni kun havaitsin EMYn eli Janne Saarikon suosittelevan tätä Kimmo Wilskan irtisanomisuutiseen kytkettynä. Ja mikä ettei, sopii sen sanoma siihenkin.Itse kiinnittäisin sen, monen muun asian lisäksi kahden edellispäivän aikana kirjoittamiini artikkeleihin. Paskalaista puhutaan ja Metsälaki, osa alue- vai työllisyyspolitiikkaa, vaiko puoluetukea. Ja miksi juuri näihin?
Niissä käyty keskustelu osoittaa mielestäni äärimmäisen selvästi missä meillä mennään pieleen. Kaikesta tulee meillä aluepolitiikkaa; maataloustuesta, elinkeinotuesta, korkeakoulupolitiikasta, ympäristötolitiikasta jopa innovaatiopolitiikasta, jota Hersarin pääkirjoitus käsitteli.
Olen muistavinai, että juuri mainitun selvityksen yhteydessä tuli esille TEMin, eli Mauri Pekkarisen suutahdus, kun ryhmä arvosteli ministeriöt innovaatiopolitiikan nimissä tapahtuvaa tukieurojen uhrausta Kainuun soffatehtaisiin. Ja johtiko suutahdus vielä uuteen tilaustyöhön samalta alalta yt kotimaisin, krontrolloiduin voimin?
Paskalaista puhutaan
00
0
.
.
Onko syypäänä demarit vai kepu vai kokikset. Jokaisella heistä taitavat kätöset olla sontaa täynnänsä. Sillä eihän tämä uu7tta ole. Nyt Paula vain etsii m aksajaa.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19766/suomen-erityispanos-itameren-suojeluun
Metsälaki, osa alue- vai työllisyyspolitiikkaa vaiko puoluetukea?
Hesarin
vieraskynänä tänään kirjoittava metsänhoidon emeritusprofessori Erkki
Lähde osoittaa jälleen yhden tavan jolla aluepolitiikkaa,
työllisyyspolitiikkaa tai vaihtoehtoisesti maa- ja
metsätalouspolitiikkaa Suomessa tehdään. Otsikko kertoo mistä on kyse. Metsälaki tulisi lakkauttaa tarpeettomana. Metsänomistajille ja suurelle yleisölle metsälainsäädäntö on tuottanut vain harmeja.
Kirjoittajan
mukaan ”metsälaki säädettiin aikoinaan metsäalan ammattilaisten
uhkailun takia: jos lakia ei saataisi, puu pian loppuisi. Uhkailulla ei
ollut todellista perustetta, mutta sillä saatiin alalle lisää virkoja ja
valtaa.” Ei taida olla ainoa laki, jonka keskeisenä tavoitteena on
turvata työpaikkoja ”oikeauskoisille”? Nopeasti tulevat mieleen ainakin
maaseutukeskukset, nykyisin ProAgriat ja vaikkapa Maatilahallituksen rootelia jatkava Maaseutuvirasto (Mavi).
”Keskeinen
kysymys metsälain uudistuksessa on, mihin lakia tarvitaan” Lähde
jatkaa. Yleensäkin uutta lainsäädäntöä luotaessa ja nykyisen
tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa olisi syytä kysyä; MIKSI? Siihen löytyy varmasti hyvä vastaus lainsäätäjinä toimivilta, puolueita edustavilta kansanedustajilta: ”lisää virkoja ja valtaa”. Onko
siis ihme, jos kasvava kaupunkilaismetsänomistajien joukot eivät
yksinkertaisesti hyväksy esimerkiksi tällaista varainsiirtoa itseltään
"oikeauskoisille"? Ja tämäkin vain yksi esimerkki monista vuosien myötä
kehitetyistä kuppauskeinoista.
Ja
Lähde päättää artikkelinsa: ”Nykyisen metsälain valmistelijat tai
heidän edustajansa istuvat taas uudessa työryhmässä estämässä
todellisten muutosten toteuttamista. Heidän tärkein tehtävänsä lienee
säilyttää omat ja organisaationsa edut ja asemat. Metsälaki ei
korjailusta parane, vaan se pitäisi yksinkertaisesti lakkauttaa.”
Maaseudun-, maa- ja metsätalouden sekä
ns. aluetukien kokonaismäärä(laajasti ottaen) tulisi antaa kattavan,
riippumattoman ja asiantuntevan ulkomaisen asiantuntijajoukon
selvitettäväksi. Olen väittänyt ja väitän edelleen, että suuruusluokka on 15 miljardia.
PS.
Jaa, että miksi otsikossa puhutaan puoluetuesta? Koska se on tarkoitukseltaan täsmälleen sama; ”lisää virkoja ja valtaa”.
PPS.
Pikaisella
googlauksella selvisi, että ilmeisesti tähän, Lähteen turhuudeksi jopa
haitalliseksi kuvaamaan varainsiirtoon käytetään vuodessa 30 - 40
miljoonaa euroa. oten pikkurahoista tässä, kokonaisuuteen verrattuna
luonnollisesti on kyse. Mutta pienistä puroista ne suuret virratkin
syntyvät. Eikä tässä vielä edes huomioida varsinaisia veroista
maksettavia tukia metsänhoito- ja muille yhdistyksille..
Vaihtoehtobudjetti, olkaa hyvä
Demarit julkaisivat vaihtoehtobudjetin.
On tainnut eilisen MOTin ohjelma
ylikuormittaa YLE Areenan sivut? Kun en sitä nähnyt olisi ollut ihan
kiva katsella ohjelma ennen tämän artikkelin kirjoittamista. Mutta kun
käsikirjoituksen luin ja Jahven artikkelista sain kuvausta ”Tant Astridin” tunnevärinästä, voin kyllä katselemisen siirtää myöhäisemmäksi.
Olen useastikin arvostellut meitä
suomalaisia yleensä ja suomalaisia poliitikkoja erityisesti, heidän
jatkuvasta tahdostaan erilaisten selvitysten ja 0-tutkimus ryhmätöiden
tekemisestä. Varsinkin tietysti siksi, että tätä jatkuvaa selvittämistä
ja työryhmätyöskentelyä käytetään varsinaisen tekemisen verukkeena.
Annetaan ymmärtää, että kun nyt päätetään selvittää on jo tehty.
Valitettavasti useimmat päätöstä vaativat
asiat on jo moneen kertaan selvitetty, tarvittavat toimenpiteet
yksilöity ja toimenpideohjelman yksityskohdat ehdotettu. Mutta asian
osalta ei siitä huolimatta koskaan mitään tapahdu.
On tietysti mahdollista, että syy
jatkuvaan selvittelyyn ja minkään tekemättömyyteen on pitkälti siinä,
että selvityksiä tekevät lähinnä ministereiden tilaustyönä juuri ne
tahot, joiden omat edut ja arvomaailma alunalkaenkin estää muutoksen.
Viimeisimpinä esillä olleina konkreettisina kokonaisuuksina:
- Puolue- ja vaalirahoitus sekä vaalilainsäädäntö
- Maataloustuki, maaseututuet ja muut ”aluetuet”
- Päällekkäinen aluahallinto
- Kaksikielisyyden ylläpitämisen kustannukset
- Pakolaisten maahanmuuton lainsäädäntö ja kustannukset
Saattaapa todella olla, ettei näitäkään
kokonaisuuksia ole puolueita edustavien poliitikojemme mielesstä vielä
riittävasti, riippumattomasti ja tieteelliset kriteerit täyttävin
menetelmin tutkittu? Mutta toisaalta meidän on leikattava valtion ja
kuntien kustannuksia selvitäksemme nykyisestä talouskriisistämme.
Tutkimista toki voidaan jatkaa, mutta toimenpiteisiin on ryhdyttävä
välittömästi eikä vasta syksyllä 2011.
Tähän mennessä, kuten puolueita edustavat ministerimme ja kansanedustajamme ovat toistuvasti kertoneet, meidän on edellytetty tiputtavan julkisten palvelujen tasoa,
lisäävän työttömyyttä, kasvatettava tuottavuutta ja pidennettävä
työuria. Ja kun leikkausehdotuksiin päädytään todetaan, ettei tarvitse
tai ettei ole konkreettisia leikkaus- tai säästökohteita. Ehdotan tässä
muutamia tavoitteita.
- Puolue- ja vaalirahoitus sekä vaalilainsäädäntö - säästötavoite 1 mrd euroa/vuosi
- Maataloustuki, maaseututuet ja muut ”aluetuet” - säästötavoite 3 mrd euroa/vuosi
- Päällekkäinen aluehallinto - säästötavoite 3 mrd euroa/vuosi
- Kaksikielisyyden ylläpitämisen kustannukset - säästötavoite 1 mrd euroa/vuosi
- Pakolaisten maahanmuuton lainsäädäntö ja kustannukset - säästötavoite 0,5 mrd euroa/vuosi
Kun Raimo Sailaksen mukaan säätöjä
tarvittiin muistaakseni yli 5 mrd euroa johtavat edellämainitut runsaan 8
miljardin euron vuosisäästöihin. Ja mikä parasta, ne eivät edellytä
kansalaisten julkisten palvelujen tason karsimista. Ne edustavat kukin
noin korkeintaan noin puolta arvioimastani kokonaiskustannuksesta mutta
Maatalous yms. osalta enintään kolmannesta ja Päällekkäisen
aluehallinnon osalta enintään viidennestä.
Tämän jutun kirjoitin 2. helmikuun 2010.
Kun tähän vielä lisättäisi tarvittavat lakimuutokset kaikenlaisen,
erilaisen yritteliäisyyden ja yrittäjyyden edistamiseksi ja mitotettaisi
yksittäisten yrittäjien pakko liittyä alv-järjestelmään tasolle 20.000-
30.000 euroa vuotuista liikevaihtoa siinä sitä olisi hyvä alkupanos
taloutemme tervehdyttämiselle.
Sovitaan, että tässä olisi eduskuntaehdokkaan JOKU MUUn vaihtoehtobudjetti.
Poliitikkojen maineen palauttaminen
Poliitikkojen maineen palauttamista vaativat heidän itsensä lisäksi nyt myös media. Viimeksi juuri tänään ainoa valtakunnallinen.0
0
0
.
.
Kenenkä pitäisi muuttua tai minkä pitäisi muuttua? Poliitikkojen jotka maineensa ovat pilanneet vai kansan joka on joutunut vierestä seuraamaan, kun poliitikot ovat tehneet parhaansa maineensa pilaamiseksi?
On selvä, että media herää vaalien lähestyessä havaitsemaan tehtävänsä vallan sylikoirana. Vaaleissa jotkut tulevat joka tapauksessa valittua. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin eniten ryvettyneissä puolueissa valituksi tulevat eniten ryvettyneet. Täysin siitä riippumatta ohjautuvatko protestiäänestäjät äänestämään nimiä ja numeroita vai JOKU MUUta. Mutta jos jälkimmäinen saa massiivisen vaalivoiton puolueiden on pakko muuttaa politiikkaansa kansan vaatimaan suuntaan. Eli alkaa hoitamaan kansalaisten asioita niillä eettisillä perusteilla joita kansalaiset toisiltaan itseltäänkin joutuvat edellyttämään. Se taas edellyttää poliitikkojen muuttumista, koska heistä tuskin kovin moni vaihtuu.Helppoa se ei tule olemaan.
Kansan vaihtaminen ei liene sekään kovin helppoa?
Kvantitatiivinen elvyttäminen. Täh?
o
o
.
.
Kvantitatiivinen
elvyttäminen tarkoittaa kuulemma Fedille, Federal Reserve System eli
USAn pankkien pankille, mahdollisuutta uusiin velkakirjaostoihin
valtiolta. Siis samaa, mitä ennen kutsuimme setelien painamiseksi ilman,
että sillä olisi reaalitaloudellista perustetta.Siis sitä samaa mitä
USAssa ovat tehneet syksystä 2008 lähtien.Siis sitä samaa mihin Saksan
talous kaatui ja hyperinflaatio alkoi tasoittaa tietä Aatulle. Ja
pitkälti ilmeisesti sitä samaa, mitä teemme täällä Euroopassakin.
Olisi
helppo sulkea silmänsä ja todeta, kuten eräät nimeltä moneen kertaan
mainitut ministerit silloin syksyllä 2008, ettei se koske meitä. Mutta
pelottavaa kyllä, se koskee. Erityisesti USAta ja EUta.
Olemme lähestymässä sitä velkavetoisen kansainvälisen talouden
vaihetta, jolloin päät opulta tulee vetävän käteen. Eikä se vaadi enää
muuta kuin sitä pientä poikaa, joka toteaa; mutta eihän keisarilla ole
vaatteita.
Kun en jaksa toistaa taas itseäni, laitan tähän linkin aiemmin samaa aihepiiriä käsitelleeseen artikkeliini Pankkijärjestelmä sanoi POKS!
Jyrki-boy on hyvin, hyvin vihainen
"Markkinatalouden toimivuuden ja yrittäjyyden kannalta yhdet ja samat säännöt ovat elämän tärkein periaate. Jos on kahdet pelisäännöt, se on rikollista ja tuomittavaa, ja sen estämiseksi pitää tehdä kaikki mahdollinen", Katainen vastasi.Puolueita ja niitä edustavia kansanedustajia koskevat eri säännöt kuin kansalaisia ja heidän muodostamia yhteisöjä. Puolueet muuttavat tarvittaessa heitä ja heidän edustajiaan koskevan lainsäädännön sopivaksi, kun on käynyt niin, että on jääty kiinni itse laaditun lain tai lakien rikkomisesta. Rangaistuksista ei edes puhuta. Tilanne koskee sekä tavallisia lakeja että perustuslakia, demokratiaa ja markkinataloutta.
Olisi toivottavaa, että ministerismies myös toimisi niin kuin puhuu.
Toverituomioistuimien aika? Jo nyt?
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on ottanut tehtäväkseen selvittää, ylittyyko syytekynnys Matti Vanhasen RAY-jääviyskysymyksessä. Koska oikeuskanslerilta jäi poliisitutkimus tilaamatta hän siirsi tutkinnan valiokunnalle. Siltäkin jäi poliisitutkinan suoritus tilaamatta. Joten he ryhtyivät itse sitä suorittamaan. Tunnetusti valiokunta on täynnä osaavia rikostutkijoita?Vai olisiko niin, ettei perustuslakivaliokunta luota poliisin osaamiseen?
PS.
Pitäisikö tästäkin lahjomavuosien ja poliittisen moraalin käänteestä olla pohteissaan?
PPS.
Kaverit tutkivat, kaverit mahdollisesti syyttävät ja kaverit tuomitsevat? Olenko todella ainoa, joka moista oikeudenkäyttöä ihmettelee? Vai olemmeko siirtyneet aikaan, jolloin kansalaisten ja puolueita edustavien poliitikkojen oikeudenkäyttö toimii eri lakien puitteissa? Siis heidän itsensä säätämien lakien puitteissa.
Johtajan on luottamuksensa ansaittava?
Oletko koskaan ihmetellyt, miksi
kansanedustajaehdokkaan kannattaa sijoittaa valintaansa omia rahoja
enemmän kuin mitä kansanedustaja saa palkaksi koko nelivuotiskauden
aikana? Se vähän tietysti ihmetyttää, miksi ehdokkaan tukiyhdistykset
keräävät sekä laittomin että joskus laillisinkin keinoin rahaa vielä
lisää?
Kiitos professori Jarmo Leppiniemen, sekin alkaa vähitellen selvitä ja konkretisoitua. Nimittäin, joku Urpiaisen tai Hautalan jäsenyys jossain NesteOilissa on ilmeisesti vielä varsin pientä? Taitavat Kaikkosenkin virtuaaliset pikakokoukset ja Tiuran pesukoneet ja lentoliput vaikuttaa näpertelyltä?
Olisiko peräti niin, että parhaista
ansioista eivät Suomessa nautikaan yksityisen sektorin yritysjohtajat?
Ovatko palkkapyramiidin huippulla ikiomat poliittiset
puoluevirkamiehemme? Miten mahtaa olla heidän tulospalkkauksensa laita? Kultaisesta kädenpuristuksesta he jo nauttivat sopeutuseläkkeen nimisenä? Ja itse saavat päättää edustamansa puolueen rahoituksesta.
Alammeko lähestyä tilannetta, jossa
edustajaksi – kansan ja kunnan - uskollisuus kansan asialle on
testattava happotestissä? Kaikki tulolähteet ja vastaanotettujen
rahojen, lahjojen ja lahjusten määrät - olivatpa ne sitten ansioista tai
ansiotta - viimeisen viiden vuoden ajalta liitettävä jokaiselle
ehdokkaalle pakolliseen, julkiseen ilmoitukseen oikeusministeriöön? Ja
ilmoittamatta jättäminen tai väärän ilmoituksen jättäminen sanktioituna
ehdottomalla vankeudella, enintään 5 vuotta? Muuta tapaa varmistua
ehdokkaan lojaliteetistä kansalaisten asian hoitajana ei näin nopeasti
ainakaan tule mieleeni.
Onko ihme, kun en minäkään jaksa luottaa noihin poliittisen tosi-tvn esiintyjiin?
PS.
Vähin mihin tämän uuden jupakan pitäisi
johtaa on lopettaa valtionyhtiöitten hallintoneuvostot ja ainakin
poliitikkojen jäsenyys niissä.
Persut RKPn juoksupoikina
Kun vaalikysymyksiksi nousevat sinänsä yhdentekevät mutta ah, niin tunteita herättävät pakkoruotsi ja maahanmuuttajat ei tarvinne olla kovin kummallinen ennustaja jos väittää, että voittajina ovat persut ja RKP?Kummankin kustannukset, eli se minkä varjolla keskustelua ensisijassa käydään, häviävät mennen tullen 13 miljardin valtionvelan kasvattamiselle, kuntahallinnon rakenneuudistuksen tekemättä jättämiselle ja vaikkapa kaiken politiikan ajautumiseen osaksi aluepolitiikkaa. Jokaisen erikseen ja kaikkien yhdessä.
Vieläkin kalliimmaksi tulee se, että markkinamme eivät toimi, koska emme saa demokratiaamme millään toimimaan kansalaisten ehdoin. Emmekä koskaan saa demokratiaamme toimimaan jos pakkoruotsi ja maahanmuuttajat ovat politiikan tärkein asia.
Taitaapa persut olla RKPn juoksupoikana.
Pekkaroinnin uusin huippu?
Valintakriteeritkö perseellään? Vaiko painot? Vaiko pisteet? Vai jäikö jälleen haittavaikutukset arvioimatta? Jotain kuitenkin on pahasti pielessä.On hämmästyttävää, että meillä täällä Suomessa on varaa nimittää energia-asioita täysin tuntematon agronomi virkamieheksi, itse asiassa maan korkeimmaksi virkamieheksi, vastaamaan Työvoima- ja elinkeinoministeriön energiaosastosta. Kuitenkin juuri tämän virkamiehen keskeisiin tulevaisuuden tehtäviin ja vastuulle tulevat maamme tulevat energiaratkaisut. Kaksi uutta ydinvoimalaa, tuulienergiapuistoja ennen kokemattomassa mittakaavassa, risujen, hakkuutähteitten tai ruokohelpin käyttäminen suurten kaupunkiemme energiatarpeen tyydyttämiseksi jne.
Miten on mahdollista, että valituksi tulee henkilö, jonka osaaminen tältä alalta - siis energiahuollosta - on taatusti heikoin hakijoista? Siinä täytyy olla varsinainen johtajapersoona ylitse muiden. Etujärjestölobbari Härmälä jätti taakseen muun muassa TEM:n energiaosaston omat teollisuusneuvokset, Arto Lepistön ja Riku Huttusen. Loppusuoralle pääsi myös konsulttiyhtiö Pöyryn arvostettu energia-asiantuntija tekniikan tohtori Heli Antila, kansainvälisesti arvostetun energiakonsultin Pöyry Oyn energiasektorin Pohjois-Euroopan linjajohtaja.
Nimittävä ministeri Mauri Pekkarinen joutui tuoreeltaan puolustelemaan nimitystään: "Mikä poliittinen virkanimitys se on, jos henkilö täyttää selvästi parhaiten ne vaatimukset, mitä viranhoitoon tarvitaan? Minä en tunnista siinä poliittista virkanimitystä." Useimmat muut meistä kuitenkin tunnistavat sekä poliittisen virkanimityksen ja Mauri Pekkarisen ja kepun kädenjäljen kun sellainen vastaan tulee.
Kiinnostaisi todella tietää mitkä valitsijoitten mielestä olivat ne vaatimukset mitä viranhoidossa katsottiin tarvittavan? Ja millä tavalla erilaiset vaatimukset painotettiin? Millä tavoilla eri hakijoiden arvioitiin täyttävän kunkin kriteerin suhteessa toisiinsa? Ja mietittiinkö ennen valintaa lainkaan Härmälän nimityksen haittavaikutuksia järjellisen energioapolitiikan toteutettamiseksi maassamme?
Suorastaan toivoisin, että joku valitsematta jääneistä valittaisi valinnasta, vaikkapa sen poliittiseen painotukseen vedoten.
Tässä nimityksessä ei toteudu sen paremmin kansalaisten tasaarvo, ei osaamisen painoarvo kuin kansallinen etu.
PS. (5.10.10 klo 7.21)
Mistä mahtaa olla osoituksena se, että näin ilmeisestä poliittisesta virkanimityksestä, joka tulee merkittävästi vaikuttamaan negatiivisesti maamme teollisuuden ja yksityisten ihmisten elämisen ehtoihin ei nouse isompaa meteliä? Olemmeko todella näin tottuneita siihen, että poliittisille puolueille annetaan mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa kustannuksellamme? Jos näin on, Maan Tapaan olemme syyllisiä me.
Puolueet pelkäävät toimittajia ja tutkijoita
Ja
aiheesta. Sen jälkeen kun kansalaisten mahdollisuudet todella vaikuttaa
puolueitten harjoittamaan politiikkaan nyt on katkaistu, ainoastaan
puolueista riippumattomalla medialla ja tutkimuksella on enää
mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntamme poliittiseen kehitykseen ja
puolue-eliittimme valintoihin.
Onneksi
Internetin käytön yleistyminen, arkipäiväistyminen ja erityisesti
sosiaalisen median roolin korostuminen kansalaisten mielipiteenilmaisun
välineenä, on osin palauttanut heille mahdollisuuden - osin median
avustamana - palauttaa itselleen edes osan puolueiden itselleen
riistämästä vallasta. Kun puolueiden eliitin käsitykset poliittisen
toiminnan edellyttämästä moraalisesta ja eettisestä perustasta
poikkeavat niin perusteellisesti kansalaisten arvoista.
Viimeksi
tämä on tullut kristallinkirkkaasti vahvistettua toisaalta puolueiden
vaali- ja puoluerahoitussotkun seurauksena ja toisaalta hallituskauden
loppua kohden jälleen korostuvassa puoluelähtöisten virkanimitysten
kasvavassa virrassa. Ammatillisella osaamisella ja/tai alan tiedolla tai
asiantuntemuksella ei ole arvoa edes valittaessa maahamme korkeinta
virkamiestä linjaamaan yhä keskeisemmäksi tulevaa energiapolitiikkaa.
Tärkeimmäksi muodostuvat jälleen kytkökset etujärjestökenttään ja Ainoan
Oikean Totuuden puolueosastoon.
Suomessa
pelätään, ja aiheesta, että omakohtainen puoluetoiminta heikentää
tutkijan kykyä tieteellisen tiedon tuottamiseen ja vaarantaa toimittajan
objektiivisuuden. Onneksi näin edelleen on erityisesti kaikissa
”yhteiskunnallisissa” tieteissä, eli niissä, joiden merkitys
politiikassa korostuu. Vastaavia epäilyjä olisi syytä myös esittä
eräillä muillakin, yhteiskunnallisesti ”neutraalimmilla” tieteenaloilla,
kuten esimerkiksi maa- ja metsätieteissä ja vaikkapa energiatalouden
tutkimuksessa ja toteuttamisessa.
Valitettavasti
puolueiden korostunut vallankäyttö ja niiden korostunut rooli
politiikkaan rekrytoinnin väylänä, saattaa erityisesti tutkijan mutta
myös politiikan toimittajan herkästi tulevaisuutensa kannalta hyvin
merkittävään valintatilanteeseen; turvallinen ura poliittisena
sylikoirana vai turvaton, erityisesti taloudellisesti turvaton ja
riskialtis tie itsenäisenä ja sitoutumattomana ammattilaisena.
Objektiivinen, osallistuva havainnointi ei edes liene mahdollista
puoluesidonnaisessa toimintaympäristössä ilman uskottavuuden
menettämisen pelkoa.
Onneksi
toimittajat ovat jälleen löytämässä varsinaisen tehtävänsä vallan
vahtikoirina, roolin joka heiltä unohtui 1960 ja 70 lukujen
ylipolitisoituneessa ilmastossa. Aiemmin huolestuttanut median
kaupallisuuskehitys kun muodostaa sittenkin objektiivisuuden kannalta
merkittävästi pienemmän uskottavuuden häviämisriskin. Kaupallisuuden
vaikutus kun on lukijalle huomattavasti ilmeisempi ja selvempi, sekä
valinnoissa että suosituksissa. Ei siis ihme, että puoluepolitiikan
ammattilaiset ovat peloissaan korkeatasoista asia-uutisoinnista,
”etelän-metiasta” ja niiden kyvyistä ja halusta jälleen raportoida
puolue-eliitin väärinkäytöksistä ja niitten epädemokraattisista oman
porukan etua suosimista toimintatavoista.
Lähihistoriassa
löytyy useitakin henkilöitä, jotka ovat toimineet kummassakin roolissa
ja varmasti tutkijanakin vaihtelevalla menestyksellä. Nopeasti tulevat
mieleen Jaakko Laakso, Lasse Lehtinen, Antero Kekkonen, Seppo Sarlund,
Markku Laukkanen, Pekka Perttula, Matti Vanhanen tai Timo Laaninen.
Tutkijoiden,
toimittajien ja poliitikkojen etäisyys toisistaan on siis johtanut
moniarvoisempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Keskustelu joka oli
roolittunutta ja yllätyksetöntä Ainoan Oikean Totuuden ylistystä on
merkittävästi vähentynyt, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
PS.
Edellä olevan artikkelin on inspiroinut ainoan valtakunnallisen vieraskynänä tänään julkaistu artikkeli Toimittajat ja tutkijat pelkäävät puolueita. Sen ovat kirjoittaneet Karina Jutila Pekka Perttula Jutila on yhteiskuntatieteiden tohtori ja keskustalaisen Ajatuspaja e2:n johtaja. Perttula on valtiotieteiden tohtori keskustan entinen puoluesihteeri ja Suomenmaan päätoimittaja.
En suoraan sanoen hyväksy, että heidän palkkansa maksetaan minunkin maksamistani veroista.
PPS.
Kannattaa muistaa, että hyvän ja toimivan talouden edellytys on toimiva demokratia.
Kepulia ryhmäkuria?
Joskus saa tukea ajatuksilleen odottamattomilta tahoilta. Eilen kepua edustava Yrjö Paukkunen kirjoitti yhdestä demokratiamme toimivuuden kannalta keskeisestä ominaisuudesta otsikolla Ryhmäkuri murtaa demokratiaa. Jos osaisin suomalaisen kieliopin, osaisin myös kertoa mikä olisi otsikon oikea muoto. Se on Ryhmäkuri murtaa demokratian.
Sillä
siitä on kysymys, kun edes oikeuskanslerimme ei edellytä puolueita
toteuttamaan perustuslakimme 29 §. Silloin perustuslain tavoittelema kansalaisten demokratia ei voi toimia. Sen sijaan silloin toimii puolueiden demokratia.
Puolueista on tullut itsetarkoitus, päätöksenteon intressentti. Sillä
joukossa tyhmyys tiivistyy. Puolueiden demokratiassa, eli
politbyrokratiassa, tyhmyys on kansalaisten kannalta tiivistynyt
kahdesti. Tee siinä sitten kansalaisten kannalta laadukkaita päätöksiä.
Käydyssä keskustelussa viitataan Torsti Äärelän
blogissa olleeseen hyvään nimimerkki turmsin kommenttiin. Liitän sen
tähän alle, koska se korostetusti tuo esille mistä ihan oikeasti
nykyisin on kyse. Ei vain olisi.
”Oikea edustajien määrä tämän hetkisessä eduskunnassa on yhdeksän (9).
Puolueiden
ryhmäkurin takia yksittäisellä edustajalla ei ole mahdollisuutta
päättää omasta mielipiteestään, vaan mielipide muodostetaan puolueen
puheenjohtajan päässä tai jossain puolueen pienen sisäpiirin
"arpajaisryhmässä".
Tokihan
kansanedustaja voi äänestää oman miele nsä mukaan, mutta sitten hänet
erotetaan eduskuntaryhmästä ja näin ollen ei pääse ehdokkaaksi
seuraaviin vaaleihin (kukas nyt omaa oksaansa sahaisi...).
Ainoat
äänestykset missä on vapaat kädet on luokkaa "tulisiko kansan käyttää
tavallista vai kolminkertaista paperia pyyhkiäkseen..." tms. jotain yhtä
järisyttävää.
Eli nykyisen paikkajaon mukaan yhdeksän edustajaa ovat:
Mari joka saa äänestää 51 äänellä
Jyrkille joka saa äänestää 50 äänellä
Jutalle joka saa äänestää 45 äänellä
Paavolle joka saa äänestää 17 äänellä
Annille joka saa äänestää 15 äänellä
Stefanille joka saa äänestää 9 äänellä
Päiville joka saa äänestää 7 äänellä
Timolle joka saa äänestää 5 äänellä
Elisabethille (Ahvenanmaa) joka saa äänestää 1 äänellä
Jyrkille joka saa äänestää 50 äänellä
Jutalle joka saa äänestää 45 äänellä
Paavolle joka saa äänestää 17 äänellä
Annille joka saa äänestää 15 äänellä
Stefanille joka saa äänestää 9 äänellä
Päiville joka saa äänestää 7 äänellä
Timolle joka saa äänestää 5 äänellä
Elisabethille (Ahvenanmaa) joka saa äänestää 1 äänellä
(Naisia edistykselliset 55,6%) ja keski-ikäkin alenisi.
Tällöin
voimme myös antaa kansanedustajille roiman palkankorotuksen ja yhden
avustajan lisää ja kuitenkin ko laitoksen kulut pienenisivät reilusti.
He voisivat lentää business luokassa jne... ei tarvisisi valittaa että
olisi huonot edut.
Ehkä
näin hyvillä eduilla saisimme eduskuntaan nykyistä parempia edustajia,
kun nykyisiä en oikein uskaltaisi lähettää yksin edes maitokauppaan.”
Aivan varmasti saisimme. Siis muitakin kuin napinpainajia.
Mutta seuraava vaihe, miten tähän päästään jää tässäkin blogissa käsittelemättä.
Ja vaikeaa tilanteen muuttaminen kansalaisten kannalta
demokraattiseksi, siis itse asiassa kansalaisdemokratian palauttaminen,
on vaikeaa, kun kaikki lainsäädäntövalta ja -voima on puolueilla. Osoitetulla tavalla. Ei
puolue-eliitti vallastaan vapaaehtoisesti luovu. Ja tähän mennessä
vastaansanomattomalla tavalla mahdollisuuksia ei ole, jos kansalaiset
valitsevat edustajat eduskuntaan puolueiden antamista vaihtoehdoista.
Minkä tahansa puolueen antamista.
Kuitenkin jo aikapäivää sitten esittämäni muutos perustuslakiin
olisi varsin hyvä pohja sille, että kansalaiset palauttaisivat nykyisen
politbyrokratian itseään palvelevaksi ja perustuslain tarkoittamaksi
kansalaisten tasavaltaiseksi, parlamentaariseksi demokratiaksi.
PS.
Ja kannattaa aina muistaa, että huono talous on seurausta huonosta demokratiasta.
Sokea monikansallinen yltiöliberaali kapitalismi
Onko markkina ihmisen ideologisen palvonna kohde, Ainoa Oikea Totuus vai ihmisen itselleen luoma väline? Väline, joka muuttuu ihmisen, ihmisten valtaosan muuttuvien tilanteitten ja tarpeitten mukaan?"Myös huolestuneena tavallisena tossunkuluttajana olen pähkäillyt tätä maata vietävän sokeasti monikansallisen yltiöliberaalin kapitalismin kyltymättömän omaneduntavoittelun ja suoranaisen ahneuden perässä. Kuvitellaan että millekään ei tarvita mitään rajoja, että markkinat korjaavat ylilyönnit. Niinhän ne korjaisivatkin jos niiden annettaisiin toimia, mutta kun ihmisen raadollinen luonteenlaatu tulee tässäkin vastaan. Aletaan säätää lakeja ja pykäliä estämään nämä toimet. Käännetään kehityksen kulkua oman viiteryhmän eduksi, mikä se kullakin ja kulloinkin vallassa olevien tahojen kannalta on mahdollista." Näin "juhamatti" komenttina eiliseen artikkeliini, josta aihe tähän erilliseen artikkeliin.
Markkinoita on aina säädelty. Juuri siksi ne toimivat kunkin yhteiskunnan asettamien rajojen mukaan. Arvon määrittämisen ja vaihdannan toteuttamisen kannalta parasta, mitä olemme saaneet aikaan? Nyt globaalissa markkinassa jäi juuri säätely uupumaan, koska yhteiskuntana on koko ihmiskunta. Yli 200 valtiota ja yli 7 miljardia ihmistä. Ei sille markkinalle ole ollut olemassa yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, vajavaisia yritelmiä vain. Sillä täysin vapaa globaali markkinatalous johtaa täysin suljettuun globaaliin monopoliin. Varmasti.
Ehkä keskeisin puuttuva palanen on sellainen kansainvälinen "antitrustilainsäädäntö", joka estää yksittäisten yritysten tai yritysryhmien muodostuvan globaaleiksi tai alueellisiksi monopoleiksi. Siihenhän rajoittamaton markkina- ja kilpailutalous väistämättä johtaa. Eli toisin päin sanottuna, miten rajoittaa yritysten kasvua siten, etteivät ne muodostu sen paremmin alueellisesti kuin globaalistikaan liian suuriksi kaatumaan.
Ja kumpaakin kokoluokkaa pitää olla olemassa, rinnakkain. Ja samalla pitää luoda hyvät, mieluimmin jopa erinomaiset edellytykset uuden yritystoiminnan syntymiseksi. Ja jälleen sekä alueellisesti että globaalisti. Ei helppo pohdinnan kohde? Ei.
Meidän 5,3 miljoonan kansantalouden suurin ongelma on juuri kotimarkkinan pienuus. Tai ainakin menneisyydessä on oikeastaan ollut, pääasiassa kai kielestämme ja sisäänpäin lämpiävästä metsäläisyydestä ja maalaisuudesta johtuen. Muutos niistä ajosta on hurja, mutta vielä nopeampi sen pitäisi olla, jos aiomme paikkamme maailmalla säilyttää. Sitä ei edesauta kehityseurojen heitteleminen menneen maailman tukipolitiikan mukaisesti ympäri metsiä ja niittyjä..
Olo on kuin 1960/70 luvulla
Politiikka voitti, järki jäi kakkoseksiHallituksen työ on viime aikoina kerännyt kriittisiä kommentteja. Niitä yhdistää arvio, jonka mukaan hallituksella ei aina ole hallussa sen koommin kokonaisuus kuin logiikkakaan. Politiikassa omien taustaryhmien etu nousee yleisen hyvän rinnalle ja jopa ohikin.
Liikenneprojektien kustannusten ja hyötyjen suhteita ei muisteta verrata keskenään, ja perusteet muuttuvat hankkeesta toiseen. Tuloksena on, että liikennehankkeissa suunnitelmallisuus ei pitkällä aikavälillä aina toteudu.
Vielä pari viikkoa sitten hallitus oli ajamassa läpi ympäristöverouudistusta,
jota se kuvaili tieteelliseksi ja vihreäksi. Uudistus näytti kuitenkin
johtavan siihen, että kuluttajan lasku suurenee veronkorotusten vuoksi
mutta energiaa aletaan tuottaa yhä enemmän kivihiilellä.
Sama ongelma ilmeni jätevesiasetuksen uudistuksessa.
Kun uudistusta lähdettiin aikoinaan viemään eteenpäin, valmistelussa ei
kaikesta päätellen ajateltu ratkaisun seurauksia ja käytännön ongelmia
ihan loppuun saakka.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos arvosteli viime viikolla juuri yksilön huomioimisen puutteita.
Tutkijat kertoivat, että jos "lain loppukäyttäjä" on yritys,
vaikutukset yritykseen tulevat paremmin selvitetyiksi kuin jos käyttäjä
on kotitalous tai kansalainen. Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti hallituksen politiikkaohjelmien tilaa. Ohjelmilla pyritään ylittämään hallinnon raja-aidat ja edistämään hallitusohjelmien toteutumista. Viraston mukaan sektorirajat eivät ylity, ohjelmat jäävät hajanaisiksi eikä kokonaisuuden etua löydetä, koska niiden taakse ei löydy riittävästi poliittista tahtoa eikä rahaa. Näin on luultavasti siksi, että kokonaisuuden voitto on poliitikon silmissä vain jaettu voitto.
Hallitusohjelmasta kumpuaa hankkeita, joita viedään kiireellä läpi ja joissa projektin poliittisuus on toisinaan sen järjellisyyttä vahvempaa.
Jätevesiasetuksen valuviat korjattava kokonaan
Nyt ehdotetut täydennykset monimutkaistavat asetuksen täytäntöönpanoa mutta eivät korjaa sen perusongelmia. Viimeistään tässä vaiheessa asetuksen ongelmakohtiin tulisi puuttua avoimesti ja kokonaisvaltaisesti.
Jätevesiasetuksen ongelmat juontuvat säädösvalmistelun heikosta tasosta. Syynä ei ole niinkään asetuksen säätämisvaiheessa olleen tiedon ja selvitysten puutteellisuus kuin niiden hyödyntämistapa.
Selvitykset, jotka tehtiin ympäristöministeriölle ennen asetuksen säätämistä, viittasivat nyt ilmenneisiin taloudellisiin ja teknisiin vaikeuksiin. Asetuksen valmisteluvaiheessa oli ennakoitavissa, että muihin vesiensuojelutoimiin verrattuna jätevesiasetuksen toimeenpano tulee kalliiksi niin kunnille kuin kotitalouksillekin. Selvitysten tulokset välittyivät puutteellisesti asetuksen perustelumuistioon, joka oli keskeisenä asiakirjana, kun asetus hyväksyttiin valtioneuvostossa.
Huomiota herättää esimerkiksi, ettei asetuksen toimeenpanon valvonnasta arvioitu aiheutuvan hallinnollisia lisäkustannuksia, vaikka kuntien lisäresurssien tarve oli selvästi ennakoitavissa Suomen ympäristökeskuksen laatiman selvityksen perusteella.
Toisin kuin ympäristöministeriössä katsotaan, jätevesiasetuksen perusongelmana voidaan pitää sen joustamattomuutta. Asetus sallii erilaisten puhdistustekniikoiden käytön, mutta tiettyyn puhdistustasoon on päästävä alueen olosuhteista riippumatta. Velvoitteesta ei voi vapautua ilman erityisiä taloudellisia tai sosiaalisia perusteita, vaikka jätevesien tehostettuun puhdistamiseen ei olisi objektiivisesti arvioiden ympäristönsuojelullista tarvetta.
Kunnan ympäristönsuojelumääräysten perusteella vaatimustasosta voidaan hieman poiketa tietyllä alueella, mutta näissäkin tapauksissa fosforikuormituksen on vähennyttävä 70 prosenttia ja typpikuormituksen 30 prosenttia. Ongelma konkretisoituu ennen kaikkea ranta- ja pohjavesialueiden ulkopuolisilla harvaan asutuilla seuduilla, joilla ympäristön pilaantumisen vaaraa ei välttämättä ole nykyisilläkään puhdistusjärjestelmillä.
Jätevesiasetuksen ydinongelmana on kustannustehottomuus. Hallituksen nyt ehdottamat täsmennykset eivät muuta tätä, eivätkä ne näytä selkiyttävän poikkeuksia koskevaa sääntelyä. Kun korjausten tielle on nyt lähdetty, uudistustarpeita soisi harkittavan perusteellisesti.
Rantavyöhykkeiden ja pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevien kiinteistöjen osalta muutostarve on ilmeinen. Muutosten tekeminen tässä vaiheessa heikentää lainsäädännön ennakoitavuutta, mutta valuvikaisen asetuksen täytäntöönpanosta aiheutuva ongelma on vielä suurempi.
Rahoitusmalli ei ratkaise hoivan tasoa
Miten tarvittavat hoivapalvelut olisi oikeudenmukaisinta ja edullisinta rahoittaa. Kannatusta saavat niin hoivarahastot kuin sosiaalivakuutuksen kaltainen hoivavakuutuskin.
Kuluneella viikolla hoivarahoituksesta esiteltiin peräti kaksi selvitystä, joissa pohdittiin eri rahoitusjärjestelmien hyötyjä ja haittoja.
Kummankin rahoitusselvityksen taustalla on se, että nykyinen monesta lähteestä kerätty rahoitus ei takaa tasa-arvoista hoivaa maan eri kunnissa. Kunnat voivat aivan laillisesti järjestää yhtä paljon hoivaa tarvitseville vanhuksille palvelut terveyskeskuksen vuodeosastolla, palvelutalossa, vanhainkodissa tai niin sanottuna tehostettuna kotihoitona.
Paitsi hoivapalvelujen järjestämistapa myös niihin käytetyn rahan määrä vaihtelee kunnissa paljon. Tämä on mahdollista siksi, että kunnat saavat valtionosuudet könttäsummana, jonka ne jakavat valtuuston päätöksen nojalla parhaaksi katsomiinsa tarpeisiin. Kuntien valtionosuuteen vaikuttaa kyllä vanhusten osuus kunnan väestöstä, mutta sen ei välttämättä tarvitse vaikuttaa rahan jakoon.
Hoivalupauksesta Hoivatakuu. Lupauksen ja takuun ero on siinä, että lupaus on lähempänä aikomusta tehdä jotain kuin pakkoa lunastaa lupaus. Koko valtakunnassa pitäisi ottaa käyttöön yhtenäiset hoivan kriteerit.
Olisi luotava jonkinlainen taulukko siitä, millainen toimintakyvyn vajaus edellyttäisi millaistakin palvelua tai hoivaa. Jokainen ihminen olisi sitten oikeutettu saamaan taulukon mukaisen hoivan joko kunnan järjestämänä tai jonkin rahaston osoittamana palveluna.
Taulukoiden vaarana on, että niiden vähimmäistasolla on tapana muuttua enimmäistasoksi. Jos varat hoivarahastoon tai vakuutukseen kerättäisiin veronluonteisina maksuina palkansaajilta ja työnantajilta, kustannukset haluttaisiin varmasti pitää mahdollisimman pieninä. Silloin hoivan vähimmäistaso ei voisi nousta kovin korkealle.
Erilaisten vakuutuspohjaisten järjestelmien vaarana onkin se, että vakuutuksella turvattaisiin niin alhainen hoivan taso, että sitä pitäisi korottaa joko yksityisellä vakuutuksella tai suurilla omavastuuosuuksilla.
Kumpikaan keino ei edistäisi tasa-arvoa, sillä hoivan taso olisi kuitenkin pitkälle riippuvainen hoivaa tarvitsevan ihmisen tai hänen omaistensa varallisuudesta.
Vanhusten hoivan tarpeen rahoittaminen erillisellä rahastolla tai vakuutuksella poistaisi kunnilta vaivan päättää siitä, kuinka suuri osuus käytettävissä olevista rahoista osoitettaisiin hoivan järjestämiseen. Rahat olisi korvamerkitty jo valmiiksi, eikä niitä voisi käyttää muuhun.
Korvamerkityt ja kunnan talousarviosta irrotetut hoivarahat olisivat monelle pienelle, köyhälle ja kuntaliitoksia vastustavalle kunnalle helpotus. Kunnat voisivat keskittyä tuottamaan rahojen turvin palveluita, eikä niiden tarvitsisi miettiä, onko niillä itsenäisen olemassaolon edellytyksiä.
Hoivan taso voitaisiin hyvin määritellä kuntia sitovaksi ilman rahoitusjärjestelmän muutostakin – toimiihan muun muassa päivähoitolaki samalla periaatteella. Tähän tarvittaisiin kuitenkin poliittista tahtoa silläkin uhalla, että nykyinen kuntarakenne ei sitä kestäisi.
Tähän on tultu
Olin luonnollisesti ilahtunut avatessani tämänpäiväisen Hesari kakkossivun. Kolme osiota – Pääkirjoitus, Vieraskynä ja Merkintöjä –
käsitteli asioita, joita tällä blogilakin on käsitelty liiankin kanssa.
Vielä enemmän ilahdutti, että asioita käsiteltiin pitkälti samassa
hengessäkin. Tosin siistitymmin, tasapainoisemmin, journalistisen
asiallisesti. Mutta enpä moiseen käsittelytapaan itse edes pyri. Kun en
ole edes journalisti.
Olen
huolestunut tavallinen tossunkuluttaja ihmettelemässä mihin tätä maata
oikein ollaan viemässä? Tai oikeastaan, miksi tätä maata ollaan ajamassa
alas? Ja sen lisäksi ihmettelemässä eivätkö päätöksien tekijät ymmärrä
vai tiedä vai osaa? Vai estävätkö nuoruuden ideologisen puhtauden
vaatimukset todella tässä määrin päättäjien arvostelukyvin? Siis
näkemästä valintojensa seurauksia.
PS.
Teksti on suoraan ao. osioista
leikkaa/liimaa tekniikalla toteutettuja bloginpitäjän omia valintoja.
Minä vastaan valinnoista. Ansio 1.10. julkaistuista kirjoituksista,
jonne pääsee yo. linkin kautta, jääkööt tekijöilleen.
