Puhtaaksi peseminen on alkanut. Sieltä päästä, jossa viimeaikoina likaa ja luurankoja on eniten löytynyt? Ja hyvä niin.
”Keskustan uusi puoluejohto teettää puolueesta ja sen kokonaan
omistamista yhtiöistä taloudellisen ja oikeudellisen tarkastuksen,
kertoo keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa.
Asiasta päätettiin eilen keskustan työvaliokunnassa. Keskusta omistaa
Apollo Verkkopalvelut ja
Apollo Groupin.
Tuore puoluesihteeri
Timo Laaninen kertoo, että uusi
puoluejohto haluaa saada kunnollisen kuvan puolueen tilasta. Hän
korostaa, ettei ole syytä epäillä mitään.” Näin STT tänään.
Laanisen hurskaaseen toiveeseen ei sensijaan kannata yhtyä. Itse
asiassa koko tarkastuksen, itse itselle toimitettuna, ei luottamusta
löydetä muilta kuin puolue-uskovaisten keskuudessa. Eikä heidän uskonsa
horju. Missään puolueessa.
Mutta asiaa sietää tarkastella menneen kolmen vuoden kokemusten
perusteella. Ja erityisesti sen vuoksi, että poliittinen päätöksenteko
on siirretty kansalaisilta puolueille. Vaikkei kansalaisien
mielipiteillä tunnetusti olekaan politiikassa enää väliä voisi toivoa,
että he ainakin olisivat vielä oikeutettuja tietämään mihin puolueet
kansalaisten yhteisiä verovaroja ovat hassanneet ja mitä reittejä
rahansa keränneet.
Lisäksi kun politiikassa, samoin kuin sodassa ja rakkaudessa,
kuulemma kaikki sikamaisuudet ovat sallittuja voisi kuvitella, että muut
puolueet olisivat oikeutettuja varmuuteen siitä, että kaikkien
puolueitten talous perustuu yhteisesti sovittuihin, mutta siitä
huolimatta rehellisiin hankintamenetelmiin ja oikeisiin tietoihin?
Ainakin vertaistarkastelun paikka, ellei peräti valtion
tarkastusviraston (vast.)?
Toinen näkökulma, joka tulee auttamatta mieleen on puolueitten ja
niiden kokonaan omistamien yhtiöiden, miehittämien yhteisöjen ja
säätiöitten merkitys yhteiskunnan päättäjinä. Jos ajatellaan esimerkiksi
tapahtumia
Kevan, RAYn, Aran ja Nuorisosäätiön ympärillä tai
Kelan, STMn, Reumasairaalan ja Kauko Juhantalon Kankaanpäälle junaileman kuntoutustoiminnan välisiä kytkyjä tai vaikkapa
TEMin soffien innovaatio ja investointitukiin tai
kelkkakokoomoitten
seinien rahoittamiseen, herää kyllä vähintään epäilys siitä, että
puolueen intressien huomioiminen lainsäädäntötyössä ohittaa kansalaisten
ja kansakunnan edun. Ja on varsin todennäköistä, että juuri nämä
kytykyt pitkälti aiheuttavat sen, että julkisen sektorimme ylisuuruus ja
tehottomuus on jo legenda.
Ja ettei asia jäisi epäselväksi, olen tietoinen siitä, että
samanlaiset viritykset löytyvät ainakin kaikilta kolmelta suurelta ja
RKP:ltä. Ja, että yllä esitetty on vain pintaraapaisu, oikeastaan pelkkä
pintahipaisu.
Joku tolkku edes rahankäyttöön.
USA:n presidentille puuhataan
netin tappokatkaisinta. Yhdysvaltain kongressin senaatin lakialoite
laajentaisi maan presidentin hätätilaoikeuksia myös netin suhteen,
raportoi verkkolehti ZDNet. Lehden mukaan presidentti voisi tarvittaessa
ottaa valvontaansa tai sulkea osia internetistä. Näin kirjoittaa Matias Mäki It-viikossa tänään.
Gps on jo jenkkien peukalon alla.
Ja varmaan moni muukin ihan jokapäiväinen asia. Vaan mitä tapahtuu, jos
Yhdysvaltojen presidentti pystyisi sammuttamaan koko Internetin
toiminnan? Esimerkiksi vain siksi, että se ei sovi jonkun
fundamentalikristittyjen lahdon luomisoppiin?
Saattaisiko olla aika muun maailman herätä? Siis meidän.
Ellei Vanhasen - Kiviniemen - Kataisen hallitusta saada kiinni
lahjomien vastaanottamisesta, tekstiviesteistä, epäeettisestä
toiminnasta tai suorastaan lakien rikkomisesta, se kärähtää
Harmaasta taloudesta. Kolme vuotta on kulunut, ja edelleen Harmaa talous muodostaa huomattavan osan Maan Tapaa.
YLEn uutisen mukaan
lähes 7 % BKTstä, yhteensä lähes 13 miljardia euroa. Sattumoiltaanko
sama summa kuin se mitä euroopan 12. paras valtionvarainministeri ottaa
velkaa? Ja lähes sama minkä
puolueet jakavat keskenään itselleen verovaroistamme?
Toissapäiväisessä artikkelissa nimimerkki
erkki-pekka kommentoi rahajärjestelmän, puolue-eliitin ja rakennusteollisuuden kytköksiä seuraavalla tavalla:
"Meidän arvon rakennusteollisuutemme on hoksannut samat pelin säännöt
ja valtio ja verottaja on jo ajat sitten pudonnut kyydistä eikä mahda
mitään tälle harmaalle taloudelle. Ellei peliä katkaista, parissa
vuodessa sama peli leviää pankkijärjestelmästä ja rakennuksilta kaikkeen
talouteen. - Seuraavassa vaiheessa sitten mennään kaduille polttamaan
autoja ja ryöstelemään nalleja."
Ja ainakin alkuun pääsisi monia monituisia kertoja
esillä olleilla resepteillä.
Mutta kahdelta suurelta nykyhallituksen kulmakivistä puuttuu tahto ja
kahdelta pieneltä moraalinen ryhti. Niin varmaasti puuttuu siltä
kolmanneltakin suurelta.
Mikä on miehiään tämä kepulaisten meille muille osoittama uusin
pääministeri? Ainoan valtakunnallisen päätoimittaja, itsekin kepuli,
kuvaa häntä seuraavasti:
"
Kokoomuksen ei myöskään tarvitse pelätä, että värittömyyteen asti
asiallinen Mari Kiviniemi harjoittaisi pääministerinä sen repivämpää
politiikkaa kuin Vanhanenkaan."
No niin piti Vanhasenkin olla umpirehellinen, "rehellisin, joka
meiltä löytyy". Ja todellisuuden voi jokainen ratkaista, noin seitsemän
vuoden näyttöjen perusteella tykönänsä. "Jokainen päivä oli liikaa..."
Se asiantuntija-arvioista.
Ehdotin kauan sitten keskittymistä
kansanedustajan adoptointiin.
Nyt ehdotan, että joku kiinnostunut aloittaisi Mari Kiviniemi adoption.
Oikeammin Mari Kiviniemen toiminnan keskitetyn seurannan ja siitä
raportoinnin.
Wikpediasta voisi aloittaa.
Valistuksella täydentää. Samoin
Googlaamalla aika ajoin. Varmasti jotain löytyy myös
Linkledista,
MySpacesta tai vaikkapa
Facebookista.
Ja aika ajoin seuraaja voisi julkaista yhteenvedon julkiseen
jakeluun. Vaikkapa täällä Kauppalehdessä. Ihan omalla blogilla. Siinä
nettiä ja blogeja käytettäisi kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.
Voisi niitä olla useampikin, useammallakin asenteella;
suosiva, neutraali, vastustava. Kunhan olisi faktaa.
Vaalit ovat kohta. Jo nurkan takana.
Kurkku on oireillut kummallisesti jo viikon. Piti oikein mennä
terveyskeskukseen. Juuri siihen samaan, jonka palvelua olen
aikaisemminkin kehunnut, Munkkiniemen Terveyskeskukseen. Ilman
ajanvarausta. Hyvin ja nopeasti toimi edelleen. Pääsin
terveydenhoitajalle välittömästi. Palvelu oli asiallista, ystävällistä
ja nopeaa edelleen. Mutta.
Piti tehdä bakteeriviljelmä. Vaan Munkkiniemessä laboratoriotoiminta
on lopetettu. Lähimmät olivat Haaga, Allergiasairaala tai Laakso.
Eivätpä nuo ole kaukana mikään, ja valitsin Haagan. Vuoroaan odotti
jatkuvasti keskimäärin 30 henkeä, pienessä huonosti ilmastoidussa
tilassa, osa käytävillä. Jonotus kesti noin 1,5 tuntia. Väittäisin, että
suurin osa oli eläkeläisiä, osa erittäin huonosti liikkuvia. Palvelu
oli asiallista, ystävällistä ja nopeaa edelleen. Mutta.
Jos on syytä keskittää, eikö kansalainen voisi toivoa, että kuitenkin
resurssoitaisi riittävästi? Vaikka vain yhteenkin paikkaan mutta siten,
ettei 1,5 tuntia tarvitse istua tilassa, jossa jatkuva istuminen on
20kin liikaa? Vai onko tämä Helsingin tapa säästää? Kustannukset
siirretään kaupungilta kuntalaisille. Ei siis ihme, jos Terveyskeskuksen
labrapalveluja käyttävät lähinnä eläkeläiset. Ei tuollainen istuskelu
työikäiselle ja työssä olevalle sovi.
Alustavan vastauksen saan huomenna, lopullisen ylihuomenna. Saas nähdä mitä silloin opin.
Milton
Friedmanin opit saivat vapaan markkinatalouden esitaistelijan, USAn,
elämään oppi-isän neuvojen mukaan. Velaksi. Ja rajusti. Ja kiinalaiset
lainasivat ja lainasivat lisää kun pitivät valuuttansa aliarvostettuna
vuosia ja kasvattivat siten vientituotteittensa kysynnän taivaisiin,
joka puolella maailmaa. Ja kun oikeat rahat loppuivat alkoi
tuotekehitys. Koska pankkiirit saivat tilin, siis bonuksensa kyvyistään
myydä rahaa, vaikka velaksi, alkoivat rahanlainaajat luomaan uutta
”korvikerahaa”.
”
Maailman
rahoitusjärjestelmän ja rahatalouden perustana on "oikeaa" rahaa, kuten
käteistä ja milloin tahansa nostettavia pankkitalletuksia, vähän vaille
6 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria vastaava määrä.
Eri
tavoin sovittua velkaa ja muuta "korvikerahaa", kuten
johdannaissopimuksin luotua likviditeettiä, on liikkeessä yhteensä yli
satakertaisesti "oikeaa" rahaa runsaammin. Kaiken "korvikerahan" määrä
on lähes 750 000 miljardia dollaria.”Näin TalousSanomien Jan Hurri. Ja tältä se pyramidi näyttää:
Onko sitten ihme, jos rakennelma on hiukan epävakaa? Ihme että edes pysyy pystyssä! Eikä taida enää kauan.
Miten tähän on tultu?
Pankkien
konkurssit, esimerkiksi juuri jenkkilässä viimeistään Suuren Laman
aikana aiheuttivat sen, että tallettajat – kaikki tallettajat - jäivät
nuolemaan näppejään. Tätä ehkäistäkseen he mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa yrittävät vetää rahansa pois uhanalaisesta pankista. Kun
pankkitoiminta perustuu kuvitelmaan uskoon ja toivoon, eivät pankin
hallussa olevat rahavarat tallettajien paniikissa kauan riitä. Ja jos
tallettajat vielä olivat velkaa ao. pankille menettivät säästöjensä
lisäksi vielä kotinsakin ja jäivät vielä velkaa konkurssipesälle.
”Alkuperäisen
ajatuksen pankkien toiminnan takaamisesta verovaroin oli estää
talletuspako pankeista. Nimenomaan talletuspako talletuspankeista.
Tallettajat tiesivät, että jos pankki menee nurin, he saavat määrättyyn
summaan asti talletuksensa takaisin. Veronmaksajien antaman takuun
vastineeksi talletuspankkeja valvotaan tiukasti ja niiden riskinottoa
säädellään lailla. Pankkitoiminta oli vakaata liiketoimintaa, jota
johtivat vakaat ja kokeneet miehet liituraitapuvuissaan.
Kaikki
muuttui 80-luvulla. Rahoitusmarkkinoille tuli nuoria pelureita, joille
vakaasti tuottava talletuspankkitoiminta ei antanut riittävästi
jännitystä; syntyi varjopankkibisnes. Perustettiin investointipankkeja,
luotiin rahastoja ja pankkiiriliikkeitä. Niillä ei kuitenkaan ole
talletussuojaa. Rahoitusbisnes siirtyi kasvavassa määrin liikepankkien
ulkopuolelle. Kun lainsäädäntö on tuolla harmaalla alueella löysempää,
yhä pienemmillä pääomilla siellä otetaan yhä suurempia riskejä.” Näin Kalle Isokallio Iltalehdessä.
Ja
kun rahaa kaupitellaan panokset ovat isoja, eikä pelisääntöjen
noudattamisen julkista valvontaa haluta. Joten siirryttiin
”pankkibusineksestä” ”rahapelibusinekseen”. Ja nyt pankkijärjestelmämme
on valtaosiltaan rahapelibusinesta. Sitä ei juurikaan valvota. Kun ei
välttämättä olla edes yhtä mieltä säännöistä. Sielä on saanut pelata
tehdä rahaa.
Ja
mitä isot maat edellä sitä pienet perässä. Mutta mikä sopii maailman
suurimmalle sotilasmahdille ja maailman väkirikkaimmalle
kommunistivaltiolle ei sovikaan meille muille. Ei ainakaan, kun
rahapelibusiness kauppaa luomaansa uutta rahaa, siis velkaa,
rajattomasti toisilleen ja valtioille. Ilman vakuuksia. Tai oikeastaan
pelkällä nimivakuudella. Valtioita kun johtavat poliitikot. Ja kuten
Suomessakin, poliitikot tietävät rahan olemuksesta vieläkin vähemmän
kuin me tavikset. Mutta käyttävät sitä rajattomasti. Ja surutta.
Niinpä meillä täällä Euroopassa on kasvava ja pullistuva velkakupla, joka vain odottaa kuka ja milloin sen pamahdutaa. Kokonaisuudessaan.
Mitä pitäisi tehdä?
Nobelistien vinkit talouskriisin taltuttamiseen
Edmund S. Phelps: Suomii pankkien palkitsemisjärjestelmiä, jotka palkitsevat lyhyen tähtäimen voitot.
Robert E. Lucas: Hyvä uudistus olisi kilpailuhenkinen pankkijärjestelmä, jossa talletukset ovat valtion takaamia.
Reinhard Selten: Finanssimarkkinoille
uusia, mahdollisimman yksinkertaisia mutta tiukkoja rajoituksia, joista
ei etsimälläkään löydä porsaanreikiä.
Joseph E. Stiglitz:
Valuuttajärjestelmä tulisi korvata uudella järjestelmällä, joka kykenee
auttamaan kehittyviä maita. Dollariin nojaava valuuttajärjestelmä on
auttamatta vanhentunut, eikä eurostakaan ole dollarin paikan ottajaksi.
Paul A. Samuelson: Säännelty keskitien valtio.
Ja viime viikolla Jyväskylässä ”meidän” Bengt Holmström: Tehkää pankkijärjestelmästä turvattomampi
”Hänen
mukaansa pankkien katteeton turvallisuuden tunne vain kasvattaa
riskinottoa ja lopulta heikentää pankkijärjestelmän vakautta.
Pankkijärjestelmän vakaus kohenisi varmimmin ja tehokkaimmin pankkien
vakavaraisuusvaatimuksia ja muuta sääntelyä höllentämällä, ei suinkaan
kiristämällä. Turvallisuuden tunne on Holmströmin mukaan omiaan
kasvattamaan riskinottoa, joka lopulta heikentää turvallisuutta.
Toinen
suuri harha on Holmströmin mukaan se, että aina vain suuremmat ja
suuremmat pankit olisivat entistä turvallisempia. Itse hän on täsmälleen
päinvastaisella kannalla, hänen mukaansa rahoitusjärjestelmän
keskittymien yhä suurempien toimijoiden haltuun on kasvattanut
järjestelmän riskitasoa.
Talletussuojan kaltaiset yhteiskunnan takaukset voivat jopa lisätä yhteiskunnan pankkiriskejä.”
Samassa tilaisuudessa muut arvovaltaiset taloustieteilijät lisäsivät: Keskuspankkien
olisi amerikkalaisen huippuyliopiston MIT:n ja Milanon yliopiston
professorien mukaan asetettava ohjauskorot riittävän korkeiksi
liiallisen lainakasvun ja riskinoton hillitsemiseksi.
Rahoitusmarkkinoiden valvonnan ja läpinäkyvyyden turvaamiseksi tarvitaan
heidän mukaansa suunniteltua pitemmälle meneviä toimia.
Dublinin
Trinity Collegen professori Philip Lane totesi alhaisen korkotason
rohkaisevan ylenmääräiseen riskinottoon ja ylivelkaantumiseen sekä
lisäävän kriisien todennäköisyyttä ja edellytti, että ekonomistien on
otettava uudelleen pohdittavaksi, mikä korkotaso on oikea.
Where´s the beef?
Ota
noista sitten tolkkua. Mutta väittäisin, että elementit terveitten
toimenpiteitten pohjaksi on jo riittävästi edelläkin kuvattu. Nyt
tarvittaisi kansainvälinen poliittinen tahto. Vaan mistä kuvittelemme
sen löytyvän? Ei tunnu kovin mahdolliselta maailmassa jossa ehkä
kuudesosa elää suhteellisessa yltäkylläisyydessä, yksi kolmasosa
absoluuttisessa puutteessa ja loput ovat sinne joutumassa.
Kun kukaan ei edellytä tavalliselta tossunkuluttajalta muuta kuin mielipiteitä, tässä minun.
Omat johtopäätökseni siitä mitä pitäisi tehdä.
Rahapelibusiness on erotettava pankkibusineksestä.
Talletussuoja
on säilytettävä ”pankkibusineksessa”. Pankkibusineksen toiminta
rahapelibusineksessä on kiellettävä. Pankkibusineksen säätely ja
valvonta on vietävä uudelle, entistä tarkemmalle tasolle.
”Rahapelibusinekselle”
on luotava kansainväliset, nykyistä olennaisesti tarkemmat pelisäännöt.
Järjestelmän on oltava täysin läpinäkyvä. Sen noudattamista on
valvottava viranomaisten toimesta ja sen rikkomisesta on seurattava
sanktiot jotka tuntuvat.
Pankkien
ja rahapelibusineksien toimijoiden kokoa on tavalla tai toisella
rajoitettava siten, että niistä ei tule liian suuria kaatumaan.
Palkkiojärjestelmiä
on kohtuullistettava sellaisiksi, että ne palkitsevat vain pitkän
aikavälin tuloksien perusteella. Niihin on rakennettava leikkurit, jotka
leikkaavat viimeistään silloin kun palkansaajan vuosipalkka ylittyy.
Keskuspankkien on asetettava
ohjauskorot riittävän korkeiksi liiallisen lainakasvun, erityisesti
lyhytaikaisten lainojen ja riskinoton hillitsemiseksi. Pitkän aikavälin
”oikea” lienee jossain 4 – 6 % tasossa.
I
han
hyvä resepti varmaan pitkän päälle? Vaan miten nykytilanne hoidetaan
muuten kuin taas meidän tavisten vyötä kiristämällä, julkisen sektorin
kuluja kasvattamalla ja antamalla äänestäjä-ressuille uskoa siihen, että
apparaatti toimii?
So what?
Mutta kun perusongelmat eivät ole pankkijärjestelmän ongelmia.
Perusongelmat ovat länsimaisen demokratian toimivuuden ongelmat. Kun
demokratia ei toimi voi markkinatalous toimia vain niissä puitteissa,
joissa päätöksentekijät – nykyisin puolueet - antavat sen toimia. Ja jos
väkeä alhaisella tarpeentyydytyksen tasolla on paljon, se tarkoittaa
suurta kyllästämätöntä markkinapotentiaalia. Ja joka ikinen länsimainen
tuottaja on valmis tarjoamaan.
Pahimmillaan
voi vielä käydä niin, että maailman väkirikkain mutta yksi
alikehittyneimmistä valtioista syrjäyttää, markkinavoimien vuoksi
demokratian mahdollisten hallintomallien joukosta.
PS.
Judgement without information is called opinion.
14.06.2010 - 08:17 |
hakki |
ei kategorioita
Eivät liioin demarit, kokikset, vihreät
tai kepulit. Yhtä vähän sitä ovat kannattajakortteja keräävät uudet
puolueetkaan. He ovat näidenkin vaalien jälkeen marginaalia, kuten nyt
syntyvät kertakäyttöpuolueet. Ja tähän on olemassa selvä syy. Sellaista
voimaa ei tässä "samaa puoluetta ja ehdokasta kuin aina ennenkin"
äänestävien maassa löydy, joka pystyisi saamaan enemmistön eduskunnassa.
Ja vähintään se pitäisi saavuttaa, jos uudet tulijat edes aikoisivat
aikaansaada todellisia muutoksia.
Muutosten tarve ei sitä paitsi edes koske
sitä mikä puolue kulloinkin on eduskunnassa tai hallituksessa
enemmistönä. Muutoksen tarve koskee koko poliittista järjestelmäämme,
sitä toimintakulttuuria, jonka me äänestäjät olemme vuosikymmenten
saatossa sallineet syntyä.
Puolueista on tullut etujärjestöjä, jotka
ensisijaisesti huolehtivat puolueen intresseistä, toissijaisesti
puolue-eliitin intresseistä ja kolmanneksi, jos aikaa ja mahdollisuuksia
riittää äänestäjiensä intresseistä. Niistä on muodostunut, kustakin,
täysin keskitetysti johdettu äänestyskoneiston osa, jolla ei ole muuta
ideologiaa kuin valta ja sen hamuaminen. Erinomainen esimerkki tästä on
Vihreiden kehitys liikkeestä puolueeksi tänä hallituskautena. Me
äänestäjät saamme enää valita napinpainajat, emme puolueen
päätöksentekijöitä.
Jos todellista muutosta haluamme meidän
pitäisi antaa äänestäjille aito syy äänestää. Nostaa äänestysvilkkautta
noin 75 - 85 prosentin tasolle. Silloin valitutkin edustaisivat kansaa,
eivät vain sitä osaa kansasta, joka äänesti.
Siksi käyn seuraavissakin vaaleissa äänestämässä ja kirjoitan lippuun JOKU MUU.
PS.
Muuten olen sitä mieltä, että puolueilta pitäisi kieltää julkisen
sektorin tehottomuutta kasvattavat ja verovaroilla rakennetut ja
ylläpidettävät kuntosäätiöt, yleishyödyllinen asuntorakentaminen,
nuorisosäätiöt, kansanopistot jne. jne. Saataisi niihinkin toimiin
valittua osaavimmat ei vain sopivimmat.
Jaa että Mari Kiviniemi. Kepuleitten äänimäärän kannalta ehkä
paras valinta. Sääli. Maurilla ja Paavolla ratsastava kepu olisi
taatusti ollut vihdoin taustansa mittoihin sulava agraaripuolue. Ja jos
jaksamme, se tekee sen joka tapauksessa. Mutta vaikeammaksi sulattaminen
saattaa tulla.
On äärimmäisen valitettavaa, että puheenjohtajaksi tuli
Helsinkiläiseksi leimautunut kepuli. Sillä puolueella ja kauåpungilla
kun ei ole muuta yhteistä kuin, että moni kepuli on sinne muuttanut
paremman elämän perässä. Tuntematta historiaa tämä Jalasjärveltä
lähtöisin oleva nainen saatta olla yksi heistä. Ensimmäisessä tai
toisessa polvessa. Niin ja sitten vielä toinen yhteinen tekijä,
helsinkiläiset maksavat veroina kepun perusäänestäjäkunnan elämän
kaupungin ulkopuolella.
Muun muassa tapa jolla Mari Kiviniemi onnistui toiminnallaan tekemään
tyhjäksi kuntien määrän olennaisen vähentämisen Paras-hankkeen osalta
ei hyviä päiviä lupaile.
PS.
Eikö olekin hyvä, että meillä on vielä vuosi varaa odottaa?
Kun pankeille annettiin mahdollisuus vapaaseen, luovaan
tuotekehittelyyn maailman talous oli vähällä kaatua. Tarvittiin tuhansia
miljardeja palauttamaan markkinoiden usko valtioiden ja niiden
talouksien kykyyn selviytyä. Ja lähes tuhat miljardia kaavittiin
nopeasti kasaan kun Kreikan valtiontalous oli ajatua vararikkoon. Ensi
oli kaatua kaikki, jälkimmäisessä vain Eurooppa.
Kumpikaan tilanne ei vielä ole ohi. Takaisin siihen onnelaan, jolloin
poliitikot saattoivat keskittyä jakamaan rahaa toisilleen ja
puolueilleen, ei ole vielä päästy. Toivotavasti ei päästäkään. Vaikka
eipä sitä täällä Suomessa kukaan noteeraa. Eivät ainakaan poliitikot.
Onneksi rahaa on riittänyt. Jollain on ilmeisesti todella iso kirstu
piilossa. Jossain.
Minä löysin sen. Sen kirstun. Loppumattoman runsaudensarven. Löytyy täältä.
PS.
Ei siis ihme, kun Bengt Holmström vaatii perusteellista uudistusta.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa ajautui ja erityisesti Saksa ajettiin kaaokseen.
Demokratiaa ei saatu juuri missään toimimaan. Valittujen edustajien ja
puolueiden katsottiin olevan korruptoituneita, keskittyvän omien
asioittensa ja etujensa ajamiseen. Tyytymättömyys kansanvaltaan kasvoi
kasvamistaan, eikä tämän useimmille uuden hallintomallin toimivuuteen
kansakunnan ja kaikkien kansalaisten onnen takaajana kohtakaan enää
uskottu.
Vaatimukset Vahvasta Johtajasta,
kansakunnan isähahmosta, messiaasta, joka valistuneena diktaattorina
olisi kansan pelastus, kasvoivat. Ja monissa tapauksissa populistit
onnistuivatkin ajamaan Führerinsä valtaan. Ulkomuistin perusteella, eikä
suinkaan aikajärjestyksessä Venäjä, Saksa, Italia, Puola, Espanja,
Portugal, Eesti, Latvia Liettua, Kreikka, Tshekkoslovakia,
Unkari......Eikä sen jälkeen veretöntä paluuta demokratiaan enää ollut,
eikä voinutkaan olla. Eivät diktaattorit vallastaan vapaaehtoisesti
luovu.
Kuten
monessa aiemmassa tämän blogin artikkeleissa olen kirjoittanut olen
vakuuttunut siitä, että Eurooppa on jälleen samalla tiellä.
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus jatkaa kasvuaan, työ häviää muualle,
työttömyys kasvaa, taloudellinen jako rikkaisiin ja köyhiin on jo
tapahtunut. Eikä näkyvissä ole sen paremmin mekanismeja, mahdollisuuksia kuin poliittista tahtoa muuttaa kehityksen suuntaa. Paitsi populisteilla.
Jo 1920-luvulla huonosti toimiva demokratia aiheutti huonosti toimivan markkinatalouden, mistä seurasi huonosti toimiva talous.
Viimeisenä pisarana oli Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt
maailmantalouden lama, joka vielä pitkittyi kun sitä ensi yritettiin
sammuttaa väärin. Nyt näyttää tapahtuvan samanlainen kehitys, mutta
toivottavasti sammutusyritykset tällä kertaa onnistuvat, sekä
Yhdysvalloissa että Euroopassa.
Rauhan säilyminen sen paremmin Euroopassa kuin maailmassakaan ei ole itsestäänselvyys. Ei
edes, vai pitäisikö sanoa varsinkaan tässä globaalissa maailmankylässä.
Sen järkkymisen ensimmäiset merkit ovat kansallisvaltioiden lisääntyvät
protektionismin ja isolaatiovaatimukset, työttömyyden ja
eriarvoistumisen seurauksena kasvava suvaitsemattomuus, kansalaisten
arvojen koveneminen ja johtajuuden puute. Juuri nyt kun demokraattista
johtajuutta eniten tarvitaan on yhä ilmeisempää, että kansalaisten
demokratia ei Euroopassa toimi. Puolueiden demokratia ehkä. Mutta se ei
riitä.
Nyt demokratia pitäisi palauttaa kansalaisille.
Puolueilla pitäisi olla sen verraan järkeä, että lopettaisivat
tuijotamasta omien etujensa napaan. Sillä heillekään ei mahdollisessa
myllerryksessä hyvin käy. Mutta taatusti huonoiten käy meille
taviksille. Vaan yhtä vähän kuin diktaattorin luopuisivat mistään
vapaaehtoisesti en jaksa uskoa, että puolueetkaan. Mutta vielä on aikaa
muuttaa suuntaa. Sen voivat kuitenkin tehdä vain me tavikset.
PS.
Tällaisia mietteitä tänään ainoan valtakunnallisen 2. sivun ja KL.n STT uutisen johdosta, joka kertoi, että Vanhasen RAY-lisäselvitys julistettiin salaiseksi. Mutta eivät asiat ainakaan peittelemällä ja nukkumalla parane.
"Äänestysikärajan alentamista selvittänyt työryhmä jättää
päätöksen tekemisen poliitikoille. Työryhmä korostaa, että
äänioikeusiän alentaminen edellyttäisi äänestämisen tukemista. Muuten
on vaarana, että äänestysikään varttuu entistä nuorempia
ikäluokkia, jotka omaksuvat äänestämättömyyden." Näin asiasta uutisoi
YLE. Ja poliitikkoraasut uskovat saavansa lisää jymäytettäviä ja sen
seurauksena äänestysprosentteja hetkeksi ylös. Mutta turha on luulo.
Eikö ennemminkin olisi syytä antaa
nykyisille äänestäjille aito syy äänestää?
Ainoat, jotka 16 vuotiaista todennäköisesti äänestämään
vaivautuisivat olisivat hyvin verovaroilla rahoitetut puolueiden
nuorisojärjestöjen kuolleet sielut. Ja on asiassa otettava toinenkin
seikka huomioon. Mitä mahtaa lastensuojelulaki moisesta sanoa? Eikö
vanhempien tehtävänä vielä tuossa vaiheessa ole vastata lapsistaan? Eikö
olisi ihan hyvä antaa heidän vielä kaksi vuotta nauttia nuoruudesta?
Eikö ennemminkin voitaisi äänestyksissä siirtyä käyttämään lottokonetta?
Joskus oppii eniten copy/paste-amalla. Tämä ehkä on yksi niistä kerroista? Seurasin mielenkiinnolla KL-keskustelupalstalla Denningerilta madonluvut velkavetoiselle taloudelle -- BKT alas 40% otsikoitua
keskustelua USAn ja Euroopan tulevaisuudesta. Koska ainakin yksi
osallistuneista ei omistanut ”ääkkösiä” ne joistakin kohdin puuttuvat.
Copy/paste keskusteluun osallistuivat ainakin jukkatx , kataja , deflaatiopeikko, dinonmuna, Kelju K. Kojootti , Viimeinen risti..., andre_lark , saska, Älli-Tälli , Wesley-Barrington , Gosplan Inc. , rebound
, ja yhden kommentin osalta allekirjoittanut. Puheenvuorot eivät ole
välttämättä järjestyksessä, mutta minulle tajunnan virta on tämä.
”Toimitustyö” on täysin ja kaikilta osin vastuullani. Mutta ajattelin
sen jakaa näin myös blogillani opiksi ja muistiksi itsellenikin.
Tästä alkaa varsinainen asia.
Denningerilla
oli erittain selkea, mutta luonnollisesti vahan maailmanlopunmakuinen
juttu tanaan blogissaan. Han kasitteli USAn ja ehka muidenkin
lansimaiden taloutta.
Hanen pointtinsa oli selkea ja looginen: saastopaketit leikkaavat
BKTta... asia joka ei monelle ole tullut viela selvaksi. Jos
budjettivajeesi on 11%, ja leikkaat sen 3% tasolle, BKT automaattisesti
laskee silla maaralla. Josset otakaan enaa 11% velkaa, vaan vain 3%, tuo
erotus on BKTsta poissa. Plus kerrannaisvaikutukset. Mutta vaihtoehto,
eli taysromahdus on paljon pahempi.
USAn osalta viiden ensimmaisen kuukauden vajeet ovat jo noin 700
miljardia. Eli ollaan taas noin $1.7 biljoonan vuositahdissa. Tama on
12% BKTsta. Jos nyt USA leikkaisi velanottonsa enemman kestavalle
tasolle, vaikkapa EMUn ehdottamaan 3%iin, tuo 9% jaisi kuluttamatta TAI
valtion pitaisi ottaa se verotuloina. Kumpikaan ei johda miellyttaviin
lopputulemiin. Itse asiassa, molemmat johtaisivat vahintaankin
taantumaan, tai sitten lamaan.
Kaksi
vuotta jatkunut elvytys ei saanut yksityista sektoria kayntiin. Ja
Fedkaan ei ole tarpeeksi iso voidakseen korvata yksityisen sektorin
kokonaisuudessaan. Se on matemaattisesti mahdotonta.
Denninger ennustaa etta viranomaisten kyky pitaa kuplaa ylla on nopeasti
tulossa tiensa paahan. Kun se tapahtuu, vaikutukset BKThen tulevat
olemaan dramaattiset. Pelkastaan vuoden 2000 tasolle meneminen johtaisi
40% pudotukseen. Onko siis edessa 40% pudotus? Denninger vaittaa etta
jos USA olisi kiltisi antanut taloutensa sopeutua vuoden 2001 taantuman
yhteydessa, se olisi selvinnyt 10-12% BKTn laskulla. Jos sopeutumiseen
oltaisiin suostuttu vuoden 2007 kriisin yhteydessa, oltaisiin ehka saatu
20% korjaus BKThen, eli sellainen 1930-luvun lama. Denninger on
kuitenkin bloginsa perustamisesta lahtien todennut etta jos hallinto
yrittaa jalleen paasta lamasta kuin koira verajasta, lopullinen niitti
saattaisi olla jopa 40% BKTsta.
Denninger ei sano etta nain kehnosti paasisi kaymaan. Mutta sanoo sen olevan mahdollista.
Se mika on varmaa on etta nykymeno ei voi jatkua loputtomiin Tosin
ainahan voi sanoa etta ei elintaso ollut vuonna 2000 yhtaan hullumpi.
No ei ollutkaan, mutta talouspa ei jousta siten etta yhtakkia kaikille
tulee vuoden 2000 tulot ja menot. Joustaminen on vakivaltaista ja luo
hurjaa tyottomyytta ja itkua ja hammastenkiristysta ennen kuin
sopeutuminen tapahtuu. Todennakoisempaa on se etta vajeet yksinkertaisesti hoidetaan rahanpainamisella.
Sillekin tulee jossakin vaiheessa stoppi. Kysymys on siita, lahteeko
talous ennen sita villiin laukkaan, jotta jossakin vaiheessa nopeasti
kasvava talous hoitaa homman kuntoon ja aika parantaa haavat.
Julkisella
velkavetoisella kulutuksella on yritetty elvyttää ja ylläpitää talouden
tasoa, mutta heikolla menestyksellä. Eräs syy sen heikkoon menestykseen
on se, että kun veronalennuksilla on pyritty nostamaan ostovoimaa, on
veronalennukset viime aikoina kohdistettu varakkaisiin, suurituloisiin.
Nämä veronalennukset eivät kulutusta ja reaalitaloutta nosta, vaan
niillä paisutellaan finanssisektorin pörssikuplia ja sijoittajien luomia
asuntokuplia.
Väestön enemmistön ostovoima ei juurikaan ole kohentunut, eikä
työllisyys ole parantunut. Se ei parane työnantajiksi luettaville
annetuilla tuloverojen helpotuksilla, vaan sillä, että
verohelpotuksilla, jos niitä ylipäänsä on tarve jaella, tuetaan niitä
tuloryhmiä, joiden kulutuksesta valtaosa menee perustarvikkeiden
kulutukseen
Laman keskellä säästöt ovat täysin absurdi ajatus.
Ne kohdistuvat eniten jälleen pieni- ja keskituloiseen väestön
enemmistöön, ja tulee leikkaamaan yksityistä kulutusta voimakkaasti.
Samoin se tulee aiheuttamaan jälleen uuden piikin pankkien
asuntolainojen luottotappioihin. Näin sitä taas ollaan samassa
kierteessä: tuetaan pankkeja, ja ne, jotka peruskulutuksellaan olisivat
pitämässä yllä reaalitaloutta, ajetaan entistäkin ahtaammalle. Havaitaan
jälleen, että talous kutistuu. Ajaudutaan säästökierteeseen, jolla
ajaudutaan deflaatioon ja näivetetään koko kansantalous.
Vaikka
julkisen talouden säästöt ensisijaisesti iskevät pieni- ja
keskituloisiin, niin tämän ryhmän vähentäessä kulutustaan, suurimman
laskun maksavat loppupeleissä yritykset ja yrittäjät: ne, joiden
toiminta perustuu kauppaan ja reaalituotantoon, ja heihin, joiden
omaisuus on kiinni reaalituotannossa tai kiinteistöissä. Se lasku on
paljon suurempi kuin se, että nyt korkeammalla tasolla olevaa taloutta
pyrittäisiin tasapainottamaan laajentamalla veropohjaa, ja
progressiivisesti verottamalla eniten niitä, joilla maksukykyä eniten
on.
Ratkaisu toimii vain niin kauan kun se ei enaa toimi. Eli niin kauan kun sita velkaa saa.
Denningerin pointti kasitteli sita etta yhtalo on mahdoton ja sen on
pakko purkautua suuntaan tai toiseen. USAn osalta toki setelirahoitus on
TEORIASSA mahdollinen, mutta yksittaisten eurooppalaisten valtioiden
osalta se ei sita ole.
Nain esimerkiksi Suomellekin jaa vain pari vaihtoehtoa
-- otetaan lainaa niin kauan kun sita saa ja toivotaan etta talous
lahtee muualla sellaiseen nousuun etta siita tulee tarpeeksi vetoapua
Suomelle (epatodennakoista). Tai sitten otetaan lusikka kauniiseen
kateen ja todetaan etta on idioottimaista ottaa kolmannes verotulojen
paalle velkaa joka vuosi ja sen sijaan aletaan leikata. Mutta koska
suomalaiset eivat vastusta veronkorotuksia, paikataan osa vajeesta
nostamalla kokonaisveroastetta.
Mutta
Suomenkin osalta yhtalo on vaikea. Jotta homma saataisin hoidettua
verotusta nostamalla, pitaisi kaikkia veroja nostaa kolmanneksella, eli
ALV sinne 35% tietamiin. Ja koska Suomessa suurituloisia on suhteessa
vielakin vahemman, suurituloisten verotuksella saataisiin vain pikku
tilkka kannun pohjalle, ja loput pitaisi nyhtaa kaikkien veronmaksajien
selkanahasta.
Kiinan
harjoittama polkumyynti ja työvoiman hinnan dumppaus on ollut suurin
yksittäinen syy länsimaiden työllisyyden heikkenemiseen ja
budjettivajeiden repeämiseen. Työllisyys aitoihin työpaikkoihin, jotka
tuovat työn tekijälle ostovoimaa yli elämisen peruskustannusten, on se
ainoa aito talouden käynnistävä tekijä. Samalla myös valtion verotulot
saadaan nousuun.
Julkinen
sektori on palkkajohtaja, lasketaan palkat muiden tasolle! Myös
virkamies palkansaajana on kuluttaja, kuten myös yksityisen sektorin
työntekijä. Palkansaaja yleensä käyttää tienestinsä kulutukseen, joka
puolestaan ylläpitää kauppaa sekä teollisuustuotantoa. Harmi vaan, että
se teollisuustuotanto on siirretty halpamaihin, joten kulutukseen
käytetty raha vuotaa kansantaloudesta ulos. Vuodon korvikkeeksi sitten
otetaan lainarahaa, jotta kulissit hyvinvoinnista voidaan pitää pystyssä.
Jotta
tasapaino olisi saatu säilymään ja alijäämiltä olisi vältytty, julkista
sektoria olisi pitänyt karsia vähintään samassa tahdissa kuin mitä
tuotantoa yksityisellä on tuhottu. Näin kansantalouden näivettyminen
olisi myös ollut konkreettisemmin näkyvissä, kun korporaatioille
sallittiin tulonsiirrot antamalla niiden siirtyä työvoiman hintaa ja
ihmisoikeuksia dumppaaviin maihin.
Se
pieni rikkaiden piiri on liian pieni pitämään kulutuskysyntää yllä,
jotta kansantalous sillä toimisi. Sijoittamiseen ja pörssikuplatalouden
ylläpitoon he varallisuutensa ansiosta pystyvät, mutta se toiminta taas
kansantaloudellisesti ajatellen on verrattavissa syöpään.
Varallisuudella ja pääomilla on taipumus kasautua hyvin pienen eliitin
haltuun, jollei sitä verotuksen avulla kyetä ottamaan jälleen
kansantalouden kiertoon. Loppupeleissä se rikkain eliitti tulee
kärsimään kuitenkin suurimmat vahingot, kun heitä elättävä
toimintaympäristö tuhoutuu pääosin heidän omista toimistaan.
Jos
poliitikot EU:ssa ja USA:ssa haluaisivat todella toimia kansan hyväksi,
se ei olisi vaikeaa.P elkät suojatullit riistomaiden tuotteille
riittäisivät. Kuluttajan etua halpamaihin siirto ei ole juurikaan
palvellut. Länsimaiset tuotemerkit ovat Kiinaan siirtymisen jälkeen
säilyneet jotakuinkin yhtä kalliina kuin ennenkin. Korporaatioiden
tulokset ovat tosin nousseet, mutta tuloksista tulleet pääomatulot
jäävät yhä enemmän verotuksen ulottumattomiin.
Vahinko halpamaihin siirtymisestä tulee ainakin kolmea kautta.
1) pääomatulojen siirtymisenä pois kansantalouden kierrosta, sekä verotuksen ulottumattomiin.
Pääomatuloilla ei enää rahoiteta yhteiskunnan toimintoja, eikä
pääomatuloja merkittävästi saavien joukko ole riittävän suuri
ylläpitämään kulutuskysyntääkään koko kansantaloutta ylläpitävästi.
2) Teollisuuden tuotannon tuhoamisen myötä työttömyyden kasvuna, sekä ostovoimaisten palkkatuloja saavien joukon vähenemisenä.
Paikkaavana toimenpiteenä on koitettu työllistää aloille, joilla ei ole
ostovoimaan tai aitoon kysyntään perustuvaa kulutuskysyntää. Esim.
kotitaloustyöt. Alan olemassaolo perustuu jatkuvaan verosubventioon ja
julkisiin tukiin. Onko se sitten sen aidompaa ja kansantaloudellisesti
kestävämpää kuin virkamiesarmeijan ylläpito? En yritä vähätellä
piikomisella työnsä tekevien työn laatua tai arvoa, mutta jos puhutaan
kansantaloudellisesti, niin se on verrattavissa julkisen sektorin
työntekijöihin.
3) Tuo kauppataseiden alijäämä. Jenkki ostaa kiinalaisten tekemät
barbinuket. Vähittäismyyntihinta on sama kuin aiemmin jenkin tekemän
barbin, mutta se teollisuustuotannon osuus valuu nyt Kiinaan sekä
anonyymin omistajatahon pääomatuloksi. Kun kauppatase on alijäämäinen,
lainaa jenkkilä Kiinalta, jotta voi nuo kiinalaisten tekemät barbinuket
edelleen ostaa.
USA-Kiina
kuviota pohdittaessa on huomattava, että kiinalaisen duunarin osuus
tuotteen hinnasta ei ole korkea. Jos pääomatulo on korkea, se on
omistajan eli usein amerikkalaisen sijoittajan tuloa. Kiinan vienti
USA:aan on síis osin amerikkalaisten firmojen sisäistä kauppa ja
pääomavirta Kiinasta USA:aan omistajan pääomatulon siirtoa.
Ongelmien
syy ei ole Kiina eivätkä muutkaan ns, halvan työvoiman maat, vaan
kehittyneiden maiden kansalaisten liiallinen velanotto. Velat
joudutaan maksamaan nyt takaisin ja ostovoiman vähentyminen aiheuttaa
kuljetusten, myymälätoimintojen pienentymistä. Voisiko näistä
toiminnoista löytyä tuottavuuden kasvua? Varmasti jossain määrin, eikä
muuta ratkaisua talouskasvulle kehittyneissä maissa olekaan.
Suurituloisia
on puolestaan niin vahan etta jos yrittaisi yksinkertaisesti nostaa
niiden veroprosentin vaikkapa 80%iin, siitakaan ei saisi kovinkaan
paljoa rahaa. Sita paitsi jos sama ulotettaisiin osinkoihin ja
yritysveroihin, jottei palkkaveroa voisi kiertaa, silloin puolestaan
yritykset liputtaisivat itsensa ulos maasta. Tämä on yleinen ja alati
toistuva argumentti, jota epäilen. Yrityksillä on muitakin trategisia
intressejä, kuin pelkästään verojen pakoilu.
Taa
on vahan kuin kerran keskustelin tutun pankkiirin kanssa -- silloin kun
oljy oli about $120-130 per tynnyri. Se sanoi etta oljyn hinta ei voi
lahtea alas koska 'eivat amerikkalaiset tietenkaan lopeta ajamista'.
Sama juttu tassa. Ei KAIKKI yhtakkia lopeta tyontekoa jos saavat
pienempaa palkkaa. Eika KAIKKI yritykset vaihda maisemaa kun verot
nousevat.
Kyse on marginaaliryhmasta. MUTTA: nykymaailmassa pienikin marginaali upottaa laivan.
tassa talouskriisissa on ollut kyse siita etta valtioiden verotulot
ovat romahtaneet sen takia etta marginaalinen BKTn lasku on leikannut
yritysten voittoa ja sita kautta paaomatuloja, ja sen takia heijastunut
verotuloihin eksponentiaalisena. Toki myos ALVit ja palkkaverotulot ovat
laskeneet.
Mutta jos niputtaa kaikki verotulot yhteen, mutta pitaa valtion menot
samassa kuin aiemmin, velkaantuminen rajahtaa pilviin. Esim. Jos tulosi
olivat aiemmin 100, ja lainasit 3, ja kaytit siis 103, niin nyt tulosi
voivat olla 75 ja lainaat 28. Valtion menot sailyvat samana, mutta
ollaankin suomitilanteessa, eli otamme 33% lainaa tulojen paalle...
Julkisen talouden romahduttamiseksi, riittaa yritysten kannatavuuden ja
sita kautta paaomaverojen (ei osinkoja, ei osakevoittoja) romahdus.
Länsimaissa,
etenkin USA:ssa, talouskasvu on mahdollista ainoastaan siinä
tapauksessa että kuluttajat saadaan elämään yli varojensa = velaksi.
Kriisi ei siis synny siitä että kuluttajat velkaantuvat loputtomasti
vaan päinvastoin siitä että ne eivät voi/pysty tuota enää jatkamaan.
USA:ssa tämä vietiin käytännössä niin pitkälle ettei velkaantumista
rajoittanut enää edes se riittävätkö tulot nykyisten lainojen korkojen
ja lyhennysten maksuun koska nämäkin kuitattiin (osin) ottamalla uutta
lainaa.Yksityinen kulutus muodostaa USA:n taloudesta lähes 80% joten maan talous romahtaa samalla hetkellä kun kuluttajat ryhtyvät elämään tulojensa mukaan.
Tämä taso nimittäin vastaa noin 10v sitten vallinnutta kulutuksen tasoa
jos sitäkään. "Elpyminen" on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa
että amerikkalaisia innostetaan elämään jälleen hulppeasti yli varojensa
ja pankkisektorille taataan riskittömät tuotot jos se vain lainoittaa
tätä menoa. Ongelma on se, että on loikattu 10 vuotta edelle
kulutusmahdollisuuksista.
Finanssikriisin
syiden korjaaminen johtaisi nimittäin täyteen katastrofiin koska koko
läntisen maailman talous on mukautunut pitämään "normaalitilana" yli
vuosikymmenen jatkuneella ylivelkaantumisella aikaansaatua kulutuksen
tasoa. Etenkään USA:lla ei ole varaa edes ajatella sellaista painajaista
että kuluttajat ryhtyisivät elämään tulojensa mukaan koska jo se
tietäisi talouden suoranaista romahdusta. Tilanteen oikeaan korjaamiseen
ei kuitenkaan riittäisi edes "tulojen mukaan eläminen" koska
vuosikymmenen aikana kerättyä velkaa pitäisi samalla maksaa pois eli
ostovoima putoaisi vieläkin jyrkemmin.
Siksi on ihan ymmärrettävää että "elvytyksen" nimissä pankeille on
lahjoitettu biljoonia ja FED:in holveihin haalittu roskapapereita
samalla summalla vain yhden tavoitteen saavuttamiseksi:
pankkijärjestelmältä pitää poistaa kaikki riskit jotka liittyvät rahan
lainaamiseen täysin maksukyvyttömille asiakkaille jotta tämä talouden
tukipilari saadaan taas pystytettyä.
Yritykset
toki ovat saaneet lisätuottoa siirtäessään tuotantoa halpojen
tuotantokustannusten perässä. Mutta samalla on länsimaissa menetetty
valtavat määrät teollisuuden työpaikkoja. Siitä huolimatta tilastojen
mukainen keskimääräinen tulotaso on noussut, mutta tuo nousu koituu yhä
harvemmille. Halpatyövoimaan siirtymisen seurauksena työpaikkansa
menettäneistä useat eivät ole päässeet samoihin ansiotasoihin kuin
ennen.
Kun
tuotanto aiemmin oli kotimaassa, niin tuotteen tuottamisesta jäi
palkkatuloina ja palkkaveroina kansantalouden kiertoon rahaa.
Tuotannossa työtä tekevä oli palkansaajana myös kuluttaja. Hänen
tienaamansa rahat päätyivät suurelta osin kansantalouden kiertoon
palveluiden ja tavaroiden kulutuksena.Nyt tuotteiden tuotannon
työntekijöiden osuus on pieni, ja se pienikin menee Kiinaan, eikä
kotimaahan. Suurin osa kertyy pääomatulona. Vaikka pääomatulo
tuloutetaankin omistajille, on se paljon hellävaraisemmin verotettua
kuin palkkatulo. Pääomatulo ei jää kansantalouden kiertoon samalla
tavoin kuin palkkatulo, eikä siitä kerry yhteiskunnan tai
eläkejärjestelmien rahoittamiseksi riittävästi verotulojakaan.
Samalla,
kun Kiinaan siirtymisen johdosta on menetetty valtavat määrät aitoja
työpaikkoja ( siis julkisista subventioista riippumattomia ), on
tilannetta ja työllisyyslukuja yritetty kaunistella luomalla täysin
julkisista tuista riippuvia työpaikkoja. Lisäksi niissä työskentelevät
ovat useimmiten pätkätöissä, ja niiden työpaikkojen tulotaso ei ole
samaa luokkaa kuin entinen teollisuustuotannon tulotaso oli.
Mutta
kun yuan on pegattu USAan, mitaan valuuttakurssitasapainottumista ei
tapahtunut, vaan molemmat maat pystyivat pitamaan ylla vajeitaan --
haluamiinsa suuntaan -- aivan liian kauan. Ja pystyvat yha. Tulos? Kiina
pysyi jarjettoman halpana. Ja USAn ei valiaikaisesti tarvinnut tehda
mitaan muuta kuin lainata lisaa Kiinalta ja ostaa niiden tuotteita. Tama
malli ei toimi ikuisesti. Ja sitten kun se ei enaa toimi, tulee itkua
ja hammastenkiristysta.
Siksi ongelmamme ei todellakaan ole markkinatalous, vaan sen puute.
Kiina
on pitänyt jatkuvasti valuuttaansa heikkona, ja siinä syy. Maa on
vapaakaupassa pelannut jatkuvasti kaksilla korteilla: harjoittanut
markkinaliberalismia silloin kun sille itselleen on ollut siitä hyötyä,
ja samalla hankkinut jatkuvaa kilpailuetua pitämällä keinotekoisesti
valuttaansa devalvoituneena.
PS.
Jo
muinaiset roomalaiset sitä klopalisaatiota harjoittivat. He toivat
valloittamiltaan alueilta halpatyövoimaa tuotannollisiin töihin, ja
palvelustöihin. Omasta kansasta suuri osa jäi työttömiksi. Valtio alkoi
tarjota leipää ja sirkushuveja, jotta väki säilyisi hengissä ja
yhteiskuntarauha säilyisi yllä. Nykyään ei tarvitse tuoda orjia muualta,
kun työt voi siirtää noihin halpamaihin. Ja taas maksetaan kansalle
leipää ja sirkushuveja vastaavaa korvausta, jotta yhteiskunta säilyisi
jotenkuten koossa, ja väestö hengissä.
Suuri päivä on koittanut. EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestyksen
ensimmäinen päivä. Nyt on mahdollista esittää konkreettiset kiitokset
puolueillemme ja heitä edustaville kanssasisarillemme ja -veljillemme.
Mistäkö kiittäisimme? Asioittemme hyvästä ja vastuullisesta
hoitamisesta. Luonnollisesti. Auvoisista tulevaisuudennäkymistämme,
taloutemme hyvästä tilasta, sosiaali-ja terveysalan laadukkaasta ja
kehittyvästä palvelutasosta, yli 300 000 työttömästä, teollisuutemme
murenevasta perustasta, ulkomaisille sijoittajille luovutetusta
kansallisomaisuudestamme... Sanalla sanoen kaikesta.
Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että juuri nyt ei olisi kiitoksen
paikka, saattaisit haluta protestoida? Se käy helposti. Käy
äänestämässä. Ja kirjoita vaalilippuusi kauniilla käsialallasi vaikka:
JOKU MUU
Se on ainoa reaalinen keino saada aikaan muutos. Muutos
EU-parlamentissa. Muutos Suomen eduskunnassa tulee tavallaan kaupan
päälle. Perustelen miksi.
Vaalituloksen muuttuminen vaaleista
seuraaviin edellyttää sitä, että äänestäjät todella vaihtavat hevostaan.
Muutosten pitäisi olla tosisuuria, siitä pitää huolta ystävämme
D´Hontin suhteellinen äänestystapa. Ja muutosten pitää tapahtua
puolueiden välisinä.
Puolueet pitävät huolta siita, että eliitti
saa riittävästi ääniä. Ja julkimoehdokkaat kasvattavat pottia
tarkoituksella, että mahdollisimman moni puolueaktivisteista saadaan
läpi. Pääsääntöisesti vain ns. liikkuvat äänestäjät vaihtavat
puolueesta toiseen. Heitä on aina vähän. Suomalainen vakiäänestäjä
äänestää aina samaa. Ainakin puoluetta.
Äänestysaktiivissudella on toki vaikutusta,
ja alhainen äänestysaktiivisuus suosii erityisesti suurimmalla
kuolleitten sielujen määrällä komeilevaa kepua. Jopa siinä määrin, että
ääni nukkuville on ääni kepulle.
Mutta miksi? Miksi äänestää toisella tavalla kuin ennen?
Kumpi on todennäköisempää:
- äänestäjä vaihtaa koska on tyytyväinen nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
- äänestäjä vaihtaa koska on tyytymätön nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
Kumpi on todennäköisempää:
- vaihtaja on sitä oikeaa henkilöä/puoluetta etsivä äänestäjä?
- vaihtaja on jo riittävästi vaihtanut ja tuloksen nähnyt, tai muuten vaan syrjäytynyt?
Kumpi on todennäköisempää:
- nukkuu tyytyväisyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut” ?
- nukkuu tyytymättömyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut”?
Voisiko olla niin, että vasta vaali vaalilta äänestäjälle vähitellen
selviää, että äänestämällä ei maassamme mikään hänen kannaltaan muutu?
Henkilöt vaihtuvat, puolueet vaihtuvat, mutta asiat etenevät yhä
sakeammassa suossa? Puolue-eliitin määrää ja palkkoja lisätään, samalla
kun äänestäjälle tärkeitä asioita leikataan ja palveluja huononnetaan?
Voisiko löytyä uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon?
Kirkkoveneen vastaus on ehdottomasti Kyllä.
Liikkuva äänestäjä. Valitse uudella, luovalla tavalla. Sitä ei kukaan hoida puolestasi.
Käy äänestämässä.
Jätä mitättömäksi julistettava vaikkapa ruksattu, tuhrittu, tahrittu tai töhritty äänestyslippu.
Mutta äänestä viimeistään EU-parlamenttivaaleissa 7.kesäkuuta 2009. Älä nuku.
Kirkkoveneen ja Ruksiliiton vaaliliitto.
PS.
Tasan vuosi sitten kirjoittamani oli jostain syystä kirjautunut
1.1.2000 kirjoitetuksi blogillani. Siksi editoin sen tälle päivälle,
07.06.2010. Aihe kun on aina ajankohtainen. Varsinkin nyt kun hallitus
pitäisi vaihtaa.
Taas paukkuu pörssit.
Marxilaisesta Wahlroosiin on pitkä polku.
Mutta Nalle on sen tien käynyt koko pituudeltaan ja varmasti
analysoinut kummankin ideologian äärilaidat perusteellisesti. Plussat ja
miinukset, hyödyt ja haitat, uhat ja mahdollisuudet.
Nyt Usn artikkelissa: Björn Wahlroos
Financial Timesissa:
"We can’t keep taxing people the way we do and we can’t go on
subsidising poverty and broken families". (Emme voi jatkaa ihmisten
verottamista nykyisellä tavalla ja köyhyyden sekä rikkinäisten perheiden
taloudellista tukemista.)
Yhdestä ääripäästä toiseen kulkee Nalle.
Jossain sillä tiellä on varmasti optimi. Vaan missä? Ja millä tavalla
sinne päästään? Todennäköisesti samanlaista tietä kuin edelliskerralla.
Pitäkääpä hatuistanne. Nyt sukelletaan ja syvälle.
PS.
On tainnut meiltä unohtua jo aikaa sitten ketkä tarvitsevat eniten yhteiskuntaa? Ja keiden varassa yhteikuntamme toimii?
Ei hyvältä näytä. Ei todella. Ei euron,
eikä EUn tulevaisuus. Ja se taas tietää äärimmäisen rankkaa
tulevaisuutta koko Euroopalle. Myös meille.
Jos Kreikka eroaa tai erotetaan eurosta
se devalvoi. Eihän ole muuten mieltä edes erota, ei edes erottaa? Se
taas kurittaa, ehkä jopa kaataa pankkeja ja muita rahoituslaitoksia
Euroopassa - Saksassa, Ranskassa, Tanskassa mutta myös Suomessa. Se taas
lisää euro-spekulaatioita edelleen. Ja sitten seuraa seuraava valtio.
Valinta on vapaa. Ja kierre vain jatkuu.
Jos Kreikka ei eroa, kuinka pitkään
riittää sieto niillä euro-mailla, jotka kuvittelevat hoitaneensa oman
osuutensa hyvin, tai ainakin paremmin? Meillä, jossa jopa
valtionvarainministerin suulla on uskoteltu, ettei tämä meitä koske,
asialla ei juurikaan ole väliä. Mittatappio, mikä mittatappio.1 %
porukasta. Vaan miten suhtautuvat germaanit, fransmannit, polakit,
britit tai vaikkapa svedut?
Sillä ongelma ei enää ole yksin
luottamuspula valuuttaan, euroon vaan luottamuspula Euroopan Unioniin.
Uuteen, yhteisvastuullisen, demokraattiseen ja rauhan Eurooppaan.
Hoipummeko nyt kohti lamaa ja vieläkin ikävämpä aikoja, kuten Euroopan
kansat 1930 luvulle tultaessa?
Miten tähän on tultu? Holtiton
julkisen velan kasvattaminen ja rahoittajien holtiton lainananto
valtioille? Poliittinen järjestelmä, joka perustuu jatkuvan kilpailun ja
kasvun kuvitelmalle? Kansalaisten tahdosta ja reaalimaailmasta
irtaantuneet poliitikot? Yhteiskuntien kontrollista irtaantuneet ja
maapalloistuneet rahoitusmarkkinat ja niiden ”luova tuotekehittely”?
Huonon talouden perussyy, olipa kyseessä sitten Kreikka, Suomi tai EU on
kuitenkin huonosti toimiva demokratia.
Ja miten tästä pois? Riittävätkö
Rehnin reseptit? Pitäisikö yhteiskuntien otetta ”rahasta” olennaisesti
kasvattaa? Säädellä, rajoittaa, valvoa? Vai pitääkö lähteä vielä
syvemmältä? Korjata toimimattoman demokratian virheet? Nyt kun vielä
ehkä on aikaa?
Yksi asia on kuitenkin varma. Pelkillä
uusilla monikansallisilla lisätukipaketeilla, olipa niissä ennen
pilkkua miten monta numeroa tahansa, ei pysyvää ratkaisua saada aikaan.
Sen osoitti viimeistään huolimaton (?) lausunto Unkarista. Me
tavallisetkin tossunkuluttajat alamme vähitellen ymmärtämään, että
taaloina, euroina, puntina ilmoitetut numerot ovan vain jälkiä paperissa
ja yhä usemmin vain bittejä virtuaaliavaruudessa. Valuutoilla ei enää
ole reaalivakuutta Ei kultaa. Ei muita metalleja. Ei timantteja. Ainoa reaalivakuus olemme me. Me tavikset. Tiukan paikan tullen.
Kohta jo entinen pääministerimme on ollut oudon hiljaa viime
päivinä. Edes jatkuvat kepun epäselvyydet, hänen omaa Suomenmaan
hallitusjäsenyyttään lukuun ottamatta, eivät hänen sanaista arkkuaan ole
avanneet. Ei vaikka hän, Keskustanuorten entisenä puheenjohtajana
mahdollisesti itse on ollut ylläpitämässä kuolleitten sielujen kulissia.
Mitenköhän Matti on ajatellut hoitaa edes poistumisensa lain
mukaisesti? En ainakaan ole kuullut, että Tasavallan Presidentti olisi
hänen eroaan vielä hyväksynyt. Ehkäpä ei hyväksykään? Voisiko niin hyvin
käydä?
Perustuslai
n 64 § sanoo
Valtioneuvoston ja ministerin ero
Tasavallan presidentti myöntää
pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Ministerille
presidentti voi myöntää eron myös pääministerin aloitteesta.
Presidentin on ilman esitettyä
pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä
ei enää nauti eduskunnan luottamusta.
Jos ministeri valitaan
tasavallan presidentiksi tai eduskunnan puhemieheksi, hänet katsotaan
eronneeksi tehtävästään siitä päivästä, jolloin hänet on valittu.
Kaiken sen jälkeen mitä Matti Vanhanen ja kepu ovat suomalaisen
demokratian uskottavuudelle ja kansalaisten kansallistunteelle tehneet
toivoisin, ettei Tarja myöntäisi eroa. Seurauksena olisi, että
Eduskunnan olisi annettava nykyiselle hallitukselle epäluottamuslause,
jos pääministeristä eroon halutaan päästä.
Sen jälkeen Eduskunta toivottavasti menettelee edes kerran säätämänsä perustuslain mukaisesti:
Tästä perustuslai
n 61 §
Valtioneuvoston muodostaminen
Eduskunta valitsee
pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään.
Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän
ehdotuksen mukaisesti.
Ennen pääministerin valintaa
eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston
kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan
eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon
pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos
eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet
annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.
Jos ehdokas ei saa vaadittavaa
enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas.
Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan
eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee
tällöin eniten ääniä saanut henkilö.
Valtioneuvostoa nimitettäessä ja sen kokoonpanoa merkittävästi muutettaessa eduskunnan on oltava koolla.
Tiedonanto hallitusohjelmasta
Valtioneuvoston on
viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on
meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.
Jos pääministerin vaihtuminen ei ole valtioneuvoston merkittävä muutos, mikä sitten on?
Voi tätä juristerian riemua.
PS.
Hauskaa viikonloppua.
Olen harvoin lukenut yhtä järkevää ja
motivoivaa puhetta, kuin ainoan valtakunnallisen tänään haastatteleman
maanpuolustuskorkeakoulun professorin Aki-Mauri Huhtisen esittämät mielipiteet. Muutamia suoria lainauksia artikkelista Reilua maata halutaan puolustaa.
”En usko, että kansakuntaa voi johtaa vain talouden mittareilla ja markkinaretoriikalla.”
”Paperitiikerijohtajat eivät johda eivätkä kanna vastuuta vaan yrittävät vain ottaa rahat ja juosta.”
”...talvisodan ehkä
keskeisin opetus. Parasta propagandaa on hyvä yhteiskuntapolitiikka. Jos
kaikki tuntevat saavansa äänensä kuuluviin, ihmisiä ei tarvitse
pakottaa puolustamaan maataan.”
”Liian moni pelaa vain
omaan pussiin, kaveri jätetään, yhteinen etu unohdetaan, rahasta on
tullut kaiken mitta, rasismi nousee, päättäjien ja kansalaisten
vuoropuhelu ei toimi.”
”Tätä menoa kansa uhkaa hajota,...”
”... nyt ideat eivät
riitä, on tuotava väkeä ulkoa tai kohta meillä on viisi miljoonaa
vanhenevaa ihmistä käpertymässä kokoon rantaviivalle.”
Yhdessä haastattelussa, toki
puolustusvoimain lippupäivänä, hän puhuu selkeämmillä,
ymmärrettävämmillä kansallisen arvojohtajan sanoilla kuin yksikään
poliittinen johtajamme viimeisten vuosien aikana. Kiitos niistä.
Tämän professorin viestistä poliittisen johtomme olisi syytä ottaa opikseen. Arkipäivän toimissaan.
PS.
Mannerheim - brändin luominen olisi todella kannatettava kansallinen hanke.
Jotenkin olen lähtökohtaisesti ja
aina ollut israelilaisten ”puolella” kun kyse on ollut Palestinan ja
Israelin tapahtumista. Synnyin vuonna 1947, samana vuonna kun Israelista
tuli itsenäinen. Ja heti kynnelle kyettyäni, olen varmasti lukenut
liikaa mm. Leon Uriksen teoksia. Ehkä taustaa vielä valaisee se, että
olen Helsingin Saksalaisen Koulun kasvatti ja kasvattajani oli
äärioikeistolainen.
Nyt israelilaiset ovat pysäyttäneet
saattueen, joka on tuomassa tarvikkeita Gazaan ja jonka saattueen
komentajat ovat tienneet mikä Israelin politiikka moisissa tilanteissa
on. Pysäyttämisen yhteydessä on kuollut noin kymmenen henkeä, pidätetty
noin 500 ja karkoitettu maasta vajaat 50. Kuulemma. Pitäisikö minun
muuttaa mielipidettäni?
Tuskin. Tulijat tiesivät miten voi käydä,
jopa sen miten käy, ja siitä huolimatta he tulivat. Miten me
suomalaiset menettelisimme, jos joku itsensä maailmanpelastajaksi
nimeämä porukka tulisi tuomaan Ahvenanmaalle lastia, jota Suomen
hallitus ei hyväksy sinne tuotavan? Jonka Suomi on ilmaissut jo aika
päiviä sitten?
En väitä, että Israelin, Palestinan tai
Gazankaan tilanteen ratkaisemiseen olisi olemassa joku helppo resepti.
En lainkaan. Mutta kieltämättä ihmetyttää, että vihanpito syntyy juuri
juutalaisten ja islamistien välillä. Eli samaan uskonnolliseen perimään
pohjautuvien kansojen välillä. Heillä on sama Jumala, samat profeetat ja
itse viestikin on pitkälti sama. Kuusisataa vuotta myöhemmin syntyneen
islamin painotuserot liittyvät aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin. Ja
niistäkin suurin osa ovat realiteetteina meneettäneet merkityksensä.
Mikä ihme estää ihmistä kohtaamasta tai
tapaamasta ihmistä? Vaikkapa Israelissa ja/taiPalestiinassa? Sillä
pääsääntöisesti ihmiset eivätenää tappele keskenään vaan kuvitellut
”ideologiat”.
PS.
Tämän kirjoitin noin vuorokausi sitten.
Ei Olli Rehn ole ainoa, joka kaipaa
älykkäitä budjettileikkauksia. Niitä, ja
älykkäitä säästöjä ja
järkevää kehittämispanostusta ,aika
moni meistä on odottanut jo muutaman vuoden. Ei mitenkään kieli
pitkällä, vaan ennemminkin mistä nyt sitten tällä kertaa leikataan.
Mutta taitaa olla Ollin kaipaus aivan turhaa.
Kun vanhat merkit paikkansa pitävät, leikkaukset kohdistuvat jälleen
niiden henkilöiden palveluihin, jotka eivät pysty puolustautumaan
lapsiin, vanhuksiin, yksinhuoltajiin, sairaisiin, vammaisiin,
yksinhuoltajiin ja syrjäytyneisiin. Ne taas eivät kohdistu siihen
puolueiden luomaan ylisuureen, erityisesti paikallis- ja aluetason
hallintohenkilöstöön, joka kevyesti hallinnoisi 20 miljoonan ihmisen
valtion. Eivätkä siihen innovaatio-, investointi-, kehittämis-, alue- ja
muitten valtiontukien epälukuisaan joukkoon, jotka tosiasiallisesti
ovat suurin kansallisen hämäräbusineksen edellytys ja suurin yksittäinen
markkinoiden toimivuutta vääristävä tekijä Suomessa.
Ja kun vanhat merkit paikkansa pitävät, tämä täysin siitä riippumatta kummat kaksi muodostavat hallituksen.
Muistin aikoinaan 3.4.2007 tehneeni
prioriteettiluettelon valtion menojen painopisteistä. Olen pitkälti samaa mieltä edelleen.
PS.
Jäi kirjoittamatta julki se keskeisin kysymys.
Mitkä leikkaukset mielestäsi ovat älykkäitä leikkauksia meillä?
"Keskustan puheenjohtajaehdokas ja Suomen
pääministeriehdokas Mari Kiviniemi ottaisi osuuskuntatoiminnan avuksi
vanhustenhoidossa. Kiviniemi katsoo tuoreessa pamflettikirjassaan
"Lahdesta lähtien", että hoivatyössä tarvittaisiin perinteisten
ratkaisujen rinnalle yhteisiä hankkeita, joilla turvattaisiin
riittävät tilat ja palvelut vanhusväestölle.Tällainen "omaisten
osuuskunta" rahoittaisi esimerkiksi lisärakennuksia nykyisten
palvelutalojen oheen. Osuuskunnan jäsenyys takaisi hoitopaikat
kuhunkin tarpeeseen ja velvoittaisi osuuspääoman kartuttamiseen". Näin
STT.
Ehdotuksen tekee henkilö, joka on viimeisen kolmen
vuoden aikana epäonnistunut hallituksen tavoitteessa kuntakentän
kustannusten olennaiseksi vähentämiseksi. Sinne ne verorahat muun muassa
menevät. Kuntien hallintovirkamiesten palkkoihin. Meillä eivät rahat
enää riitä ylläpitämän tällaista kuntamäärää ja sitä kautta tällaista
kuntabyrokraattien määrää. Siksi Kiviniemen mielestä pitäisi
veronmaksajat taas herättää talkoihin. Siis maksamaan vielä uudemman
kerran puolueille siitä, että ne eivät saa ylisuurta hallintobyrokratiaa
leikattua.
On luonnollisesti ymmärrettävää, että kepulle
leikkaus ei ole mieleen. Hehän maksattavat kannattajiensa palkat
veronmaksajilla. Ja turvaavat siten ääniosuutensa. Ja kaiken huumorin
huipentumana on 5 vuoden irtisanomissuoja kuntien yhdistämistapauksessa.
Se lienee Kreikkaakin pahempi taloudellinen haaskuu ja etuoikeutettujen
poliittinen tuki. Palataan osuuskunta-ajatukseen, kun ensin puretaan 5
vuoden irtisanomissuoja. Se on ruokoton.
”Julkisyhteisöjen EMU-velka kasvoi vuoden
aikana 12,2 miljardilla eurolla 75,2 miljardiin euroon. Vuonna 2009
velan suhde bruttokansantuotteeseen nousi edellisvuoden 34,2 prosentista
44,0 prosenttiin.” kertoi
Tilastokeskus .
”Veroja ja pakollisia
sosiaaliturvamaksuja kerättiin yhteensä 73,6 miljardia euroa, mikä on
7,7 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuodesta 1975 lähtien
verokertymä on alentunut edelliseen vuoteen verrattuna vain kuudesti,
eikä kertaakaan yhtä paljon kuin nyt. Tiedot käyvät ilmi
kansantalouden tilinpidon vuotta 2009 koskevista ennakkotiedoista.”
Julkinen velka on tulevaisuuden veroa.
Siis veroa. Jos nyt sitten oletetaan, että velanotto ja siten
velankasvu voisi tässä laajuudessa vielä pari vuotta jatkua,
kolistellaan jo 100 miljardin rajaa. Siis kansalaisten viivästynyttä / viivästettyä verovelkaa.
Ilman lisävelanottoa emme olisi viime
aikojen myrskyistä selvinneet. Mutta emme vielä ole selvillä vesillä,
sen paremmin oman kansantaloutemme tuloksentekokyvyn, kansalaisten
veronmaksun kuin euronkaan osalta. Siksi olisi toivottavaa, että ainakin
nuo lisämiljardit on käytetty tuottavasti. Investoitu siten, että ne
jollain aikavälillä edes alkavat tuottaa.
Perinteisesti ilmeisesti tämäkin hallitus
on panostanut infran rakentamiseen. Rakentamisen tukeminen pitänee sekä
rakennustarvikkeiden että työntekijöiden palkat korkealla. Kun
rakennustyöntekijöistä ilmeisesti ainakin puolet on ulkomailta ja osa
tekeevielä töitä harmaan talouden puitteissa, ei sitä kautta tilevaa
ruisketta ainakaan verotuloihin tai muihinkaan sosiaalisiin
rahastoihimme ole tiedossa. Mutta kiinnostaisi todella tietää mitä
infraa ja millä määrin on rakennettu?
Sitten on jouduttu antamaan erilaisille
toimijoille tukia. Investointitukia, korkotukia, kansallisia
lisämaataloustukia, maaseututukia, innovaatiotukia, kehittämistukia jne.
jne. Kuinkakohan paljon, keille ja mihin? Valtaosahan niistä taitaa
tässäkin hallituksessa mennä Kepulandiaan? Sieltä ei ole koskaan mikään
tullut takaisin.
Kuinka paljon lisävelasta on jouduttu
panemaan huolehtimaan siitä, että julkinen sektori pystyy maksamaan
palkat valtion, kuntien ja kuntasektorin muille toimijoille? Eli kuinka
suuri osa näistä rahoista menee nykyisen rakenteen ylläpitämiseen. Siis
rakenteen, joka mahdollistaisi kuulemma 4 kertaa suuremman valtion
hallinnoimisen?
PS.
Sitten jotkut näistä samaisista veijareista ovat huolissaan Kreikan sisäpoliittisista tavoista. Oma malka...?
